IRC-Galleria

tänään on tupe syntynyt.

Musta aurinko 100% complete. Kauan on aikaa mennyt, mutta nyt olen valmis.

Kevät on koittanut, huuliharppua rakastajani puutarhassa on soittanut.


Hangessa seisominen on tuottanut tulosta. Olen uusi ihminen,

Ei muuta lisättävää.

Meikä ei saa tukea viestin kirjoittamiseen, + oon päissään.

ps. EI NOUSE MÄKI PYSTYYN

PPS: syö paskaa.

PPPS: EI NOUSE IKIHNÄ

On totta että suomessa tehdään paljon itsemurhia ja asiassa ei sinänsä ole mitään mikä toisi hymyn huulille. Paitsi että joskus on.


Johnny Ace (1929–1954), rhythm and blues -laulaja, ampui itsensä pelatessaan päihtyneenä venäläistä rulettia.

- note to self, älä pelaa päissään venäläistä rulettia.

Ota Benga (noin 1884 – 1916), kongolainen pygmi, joka oli tuotu Yhdysvaltoihin, ja joutui New Yorkissa eläintarhaan esille orangin kanssa. Ampui itseään sydämeen.

- jos näytät orangilta, pysy piilossa.

lähteenä wikipedia.

No niin varmasti : DDDDDDDDDDDDDDD



Eivaan, oon tässä lauantaista asti miettinyt jotain järkevää kirjoitettavaa, mutta mitään ei nyt tule mieleen.

Perjantaina ajelin taksilla ja kävin useissa baareissa, kuten ison babylonian kundit konsanaan ja lauantaina kuskasin äetiä ja isua jotka kävi jossain vanhusten bileissä. Joku täytti 60v ja sitä juhlittiin. periaatteessa (karskisti ilmaistuna) monttubileiden etkot oli kyseessä.

Perjantai meni vähän niin ja näin, olin oulunsalossa, kävin kaupungissa, ja palasin takasiin oulunsaloon (siinä puoli 8 aikoihin vaikka asunnollekkin olisin voinut jäädä) eli ympyrä sulkeutui. Olin tosin käynyt ostamassa maxista jostain syystä 3 pizzaa.

Lauantai meni jo jotenkin, iltaan kuului kummitätejä, äitejä ja raskaana olevia naisia. Plus humalainen jope joka koitti olla hauska surullisin seurauksin. Simo Häyhä oli myös tärkeänä topiccina samoin kaarlen kummitus jota ei kuitenkaan tullut nähtyä. Eräälle tyypille tilitin sen yläasteen aikaisesta käytöksestä.

Ja meikästä tuli VIP.

Tuossapa tuo tarina in a nutshell

Nyt näin pitkästä aikaa siistiä unta,

voi olla osasyynä näihin uniin tuo ylenpalttinen tietokoneen pelaaminen, mitä olen harrastanut tässä tuon varusmiespalveluksen päätyttyä, mutta here goes.

Unessa oltiin yläasteella, siihen oli sekoittunut (uneen) siis ihan oikeita ja paikkaansa pitäviä muistoja, sekä sekalaisia kokemuksia videopelien hienoista maailmoista.

Mutta kuitenkin, oltiin yläasteella, siellä oli minä Jukkis, Pietari (re55u) ja pari muuta jätkää. Oltiin aseistauduttu päästä hampaaseen, syytä en siinä vaiheessa vielä tiennyt, mutta tulin huomaamaan.

Meidän tehtävä oli melko varmasti käydä tuhoamassa alieneiden (tiedätte elokuvat) pesä joka oli jostain syystä oulunsalon yläasteen salaisissa tunneliverkostoissa (näistä en sitten teidä onko näitä oikeasti olemassa).

Meillä oli käskynjako yläasteen uuden puolen yläaulassa (siellä missä oli sellaisia pehmeitä penkkejä, ja missä suositut ihmiset viettivät välitunteja, nörtit hengaili sellaisen katoksen alla pihalla, ja tämä on totuus). Jukkiksella ja Pietarilla tuli jotain sanaharkkaa jostain syystä ja Jukkis sanoi Pietarille, että sillä on vitun rumat kengät (ja tämä tapahtuma tapahtui ihan oikeasti joskus yläasteen aikana, nykyään Jukkis ja re55u on kuitenkin rendejä). Tästä suivaantuneena Pietari lähti yksin eri suuntaan meidän kanssa.

Ei kestänyt kauaakaan kun radiosta rupesi kuulumaan epätoivoisia viestejä katosta tulevista vihollisista ja muista vinkeistä joista pystyi päättelemään, että Pietarille laulettiin kuoleman virttä.

Lähdettiin jäljittämään Jukkiksen puhelimen avulla pietaria (siinä oli GPS ? ) ja löydettiin mies keskeltä liikuntasalia, syötynä ja raadeltuna. Pietari paljastui robotiksi.

Jukkis laittoi jonku vitun kolikon pietarin käteen ja mies heräsi henkiin (?) jatkettiin sitten matkaa kohti ATK-luokkaa jossa piti olla joku reitti niihin kellareihin. ATK-luokka oli täynnä oppilaita ja siellä oli menossa jokin oppitunti jossa opeteltiin kuvankäsittelyä, meikän kuva oli heijastettuna näytölle ja Mönkkösen Ville ja Pitkäsen Joeli naureskeli kuvalle, koska meikällä oli kuulemma rasvainen naama ja finnejä (tämäkin oli siis oikesti tapahtunut joskus nuoruusvuosina).

Aloin itkemään ja heräsin. :D

Kävivät tosiaan tuossa aamutuimaa (klo 12.00) kysymässä meikältä, että voiko raamattuun luottaa?

Mistä vitusta minä sen tiedä, kai niiden itse pitäisi osata vastata tuollaiseen kysymykseen.
Anto ne jotain lappuja lohdutuspalkinnoksi vaikka en osannut vastata tuohon niiden miljoonan dollarin kysymykseen.

Meikä on monesti miettinyt, että mitä ne sitten todistaa kun ne kerran on todistajia.

Tänään oon tehnyt mostly en mitään.

Oon ollu koko päivän pyjamat jalassa eikä hävetä yhtään. Kai sitä nyt vähän saa lomailla lomaillessa.
Toisaalta mulla ja äitillä oli erimielisyyksiä siitä, että voiko sitä sanoa lomailuksi jos on työtön.

Ainakin se tuntuu siltä.

Mutta niin, en ollu jostain syystä eilen tajunnu laittaa tuuletusikkunaa kiinni kun menin nukkuun ja heräsin sitten yöllä siihen kun pää oli jäässä. Kaikkea nyt ei voi järjelläkään ajatella. Samapa tuo.

Inttoa oli tänään myös siitä, että onko Aliens III leffassa se alieni, että onko se runner vai drone. Enemmistö oli sitä mieltä että se oli runner (minä mukaanlukien) joten päästiin kerrankin sellaiseen tilanteeseen jossa Charlesbronson oli väärässä (voitte katsoa miehen galleriasta, se on semmonen parrakas heppu)

Huomenna ois haastattelu.

Miehinen päivä merkitsee miehisiä hommia.

Käytiin tupen kanssa tänään puntti_salilla nostamassa painoja. Parasta punttisalilla on ne isot peilit joista voi kokoajan katella kun lihakset pullistelee. Parhautta oli myös pyrinnön raudo ja testo jotka pumppas rautaa prässistä ja päästeli semmosia hirven kiimaääniä. Samapa tuo.

Punttireenin jälkeen mentiin meikän kämpille jossa meikä teki ruokaa ja tupe venytteli. Ruoan valmistuessa otettiin miehestä mittaa pugilismin muodossa ja sitten ruokailtiin. Syönnin päälle painittiin niin että tupe vähän kaasutti.

Sitten mentiin tupelle saunoon ja pelaan pleikkaria.

Päivän kruunais kun ottais kaljaa ja menis pihalle ampuun haulikolla.

Mahtavaa olla mies.

PS: ette te naiset ymmärrä

PPS: Eikä puhuttu tunteista

Elämä reservissä alkanut jo kyrsimään, totta ajattelin, että jospa sitä pääsis kertaamaan jo nyt.

Täällä on oikeasti tosi hankala olla, kukaan ei kerro mitä pitää tehdä, eikä mitä laitat päälle. Vähempikin alkaa ahdistamaan. Ruoka pitää ostaa ja valmistaa itse ja vaatteita ei voi vaan vaihtaa puhtaisiin. ARGH.

Meikällä on ollut ns. pehmeä lasku reserviin täällä kotona. Täällä kuitenki illallinen tulee niinkuin, no öh, manulle illallinen. Pyykitkin peseytyy ja ilmestyy viikattuna kaappiin, kunhan vaan jaksaa viedä ne likaisena pyykkikoriin.

Muita mainittavia asioita.. Koira kusi tuossa yks aamu meikän päälle, että onpa tullut noita kusileikkejäkin kokeiltua. Voin sanoa, että ei ollut minun kuppini teetä.

- täältä tähän -

saatana :D

Eilen oli kova meno, tänään vielä kovempi.

Yksikköupseeri tuossa tosiaan ilmoitti meikälle, että oisin oikeasti kotiutunut jo 2.1 mutta silti täällä vielä ollaan. Omalla kohdallani pitää kutinsa, että 2/06 ei kotiudu koskaan.

Pakko tähän väliin kiittää kaikkia varusmiestovereita joiden kanssa täällä on hypätty ja rytkätty.
Parhaat jätkät, paras elämänasenne, parhaat bileet, parhaita juttuja. Armeija vitusti rules.

:D__\.__|


Ei voi kuin lainata erästä suomalaista kappaletta,

Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa

Ne joilla on vielä palvelusta jäljellä niin voi meikän puolesta hajota vitusti.

Täältä tähän,

res. alik Arttu "Simo Häyhä" Vahera

vuosi 2008 alkoi hyvin, puhelin näytti ilotulitusta (ainakin omasta mielestä) sen rikkoutuessa yön pimeinä tunteina.

Hyvää uutta vuotta kaikille niille ihmisille keneen törmäsin, vahingossa tai tarkoituksella.

Illasta en nyt osaa oikeastaan kertoa mitään painokelpoista tai järkevää, kävin jostain syystä jonkun tuntemattoman ihmisen asunnossa tanssimassa nykytanssia MUSEN tahtiin ja ammuin jonkun raketteja jotka löysin jostain ja sitten olin baarissa syömässä suolapähkinöitä ja juomassa pepsiä, koska jostain syystä minulle niitä tarjottiin.

Tais olla ihan kovat bileet.

Vuoden ensimmäinen päivä meni lähes kokonaan peittomajassa ja sen jälkeen matkalla sodankylään.

Josta päästäänkin kätevästi seuraavaan aiheeseen.

Nyt on todellakin vähän jäljellä. Vaivaiset kaksi aamua varusmiespalvelusta. Jos joskus on kiinnostanut edes vähän, niin nyt ei kyllä kiinnosta edes senkään vertaa. On tämä jo nähty.