Voi helvetti. Meikä oli taas päivystämässä. Pilkin siinä pöydällä kun puhelin alkoi soimaan. Säikähdin ihan.. No tiedätte kyllä kuinka paljon.
Siinä pöydän takana istuessa ehtii analysoimaan omaa elämää ihan huolella ja tulin taas siihen tulokseen että sinkkuna eläminen on perseestä. Toki siinä on omat etunsa kuten se tosiasia ettei tarvi selitellä tekemisiään kenellekään ja saa juhlia niin paljon kuin haluaa. Mutta loppupeleissä meikä ei ainakaan jaksa ryypätä ja rokata kuin korkeintaa 5 kertaa viikossa.. :D mutta jos vakavana ollaan niin kerran. Siinä on vielä 6pv viikosta jäljellä aikaa hellätä ja oleskella. Tietty pitää varata aikaa viikosta melkein vuorokauden verran krapulassa olemiseen ja mm. Tekkenin pelaamiseen, mutta silti aikaa tuntuu olevan vaikka kuinka.
Otin housut pois niin katkes ajatus. Ja puhelimella on vittumainen selata ylöspäin ja katsoa mitä on kirjoittanut.
Mutta niin. Seurustelu on ihmisen parasta aikaa. Silloin ei ainakaan tarvi kokoaikaa miettiä ja spekuloida niin vitusti omaa elämää sekä elämää yleensä. Itse en ymmärrä juuri ollenkaan niitä jotka nauttii sinkkuudesta ja taistelevat sen puolesta. Loppupeleissä sekoiluista tulee vaan henkinen ja fyysinen krapula tai niin olen ainakin itse kokenut eikä parisuhteessa myöskään menetä itseään. Se on vaan joku cosmopolitanin keksimä maailman suurin kusetus. Toisaalta, nämä on vaan meikän ajatuksia ja meikästä tappelevat kääpiöt on ehkä parasta huumoria ja luulen humalassa olevani muumien taikuri, niin en sitten tiedä kuinka vakavasti tämä sodankylän dr. Phil kannattaa ottaa. Eipä tässä sen enempää.