IRC-Galleria

Sama kun ylhäällä. Ootan olutta. Vittu että kestää kauaa. Saatana tässä ehtii selviämään välissä. Huomenna karate. Job well done. Uhkasin käydä lopsiin ninjoja turpaan treeneissä. Että näin.

TUli ihan yllättäen. Semmonen olo että pitää pala nakata aina ku päätä vaan kääntää. Tupe lupas tulla meikän kanssa pelaamaan dowia vaan vittu siitäkään kuulunu. Yks lortto koko äijä. Mahtava mies silti.

Tuntuu siltä että vois vetäytyä kuolemaan.

jep. Oli tultua oltua eilen humalassa, suomeksi kännissä.

Ei oo vielä krapula johtuu varmaan siitä että oon vieläki vähän nosteessa. Samapa tuo ja mikäpä siinä.

Eilisestä on hankala kirjoittaa tiivistelmää kun on pieniä muistikatkoksia siellä välillä. Sen kuitenkin muistan että mentiin akin ja lentäjän kanssa aluksi gigglingiin josta tuli sitten lähtö garageen eräästä syystä :) Siirtymävaiheessa näin mestaria joka koitti saada meikät niiden kanssa juomaan. Keskusteltiin välilihanpullistumasta ja muusta. Garageen päästyäni piti sopeutua ja ostin olutta.

En muista missä vaiheessa se armoton känni sitten iski mutta tuskinpa sillä on etes mitään väliä. Tyttö lauloi karaokeja ja haistatteli mikrofooniin. Siitä on videota muistona ettei voi väittää etteikö niin olisi tapahtunut. Tanssikoreografioista plussaa sekä humalaisesta lauluäänestä. Edellisen videon lisäksi meikällä oli puhelimessa joku heinäpään madonnan oma tilannekatsaus. Siinä tehtiin selväksi pääasiat sekä esiteltiin henkilöt. Sekin on tallessa tulevaisuutta varten.

Lähdettiin sitten baarista pilkun jälkeen ja koitettiin metsästää taxia. Soitin jostain syystä sodankylän taksille ja pyysin hakemaan meikät keskustasta ja viemään tuiraan. Yhdistivät sitten oikeaan numeroon. Taksia ei kuulunut mutta onneksi nasse oli valppaana.

Muuta en nyt tähän hätään muista :D

sama ku ylhäällä.

Päiväkirja. Kirjoittaja on päissään tai ainakin lievässä humalatilassa. Meikän penkillä istuu kummisetä ja joku helikopterilentäjä. Molemmat juo olutta. Näitä on mukava lukea aamulla kun ei voi mitenkää päästä sisälle omaan humalaiseen ajatusmaailmaan. Rules.

Mutta joo. Action kännit.

Meikä arvostaa cocacola zeroa syystä: siinä on yhtä vähän sokeria kuin meikällä aamuja.
"heh"

vittujen kevät. Tältä se reservinaurinko sitten tuntuu jos tätä voi siksi nyt kutsua. Ulkona sataa vettä ja muutenkin vitun liukasta ja masentavaa. Sydämeni jäi sodankylään. Eikai tässä auta kun juoda suruun.

TJ Hongeli sanoi että meikällä on hyvä sotapäiväkirja. vittu kaikkiko tätä käy lueksimassa. Mutta toisaalta minähän se tänne sitä sanaista arkkuani availen. Ei muuta tähän väliin. Juon olutta.

Niin. Aamulla sain kuulla lääkäriltä että sodat on tilapäisesti sodittu. Päättivät lähettää meikät kotiin. En osannut odottaa koko hommaa niin tuli tyhjä olo.

Ei tarvinnut jäädä osastolle vaan pääsin yksikköön, ns. Hyvästelemään aseveljiä. Kova paikka jopa kokeneelle viikatemiehelle.

Tässä ajassa on kuitenkin ehtinyt solmia monenlaisia ystävyyssuhteita joista osa kestää vanhoille päiville asti (osasto doomi). Paljon on tullut koettua. Niin paskoja hommia kuin helmiä keissejä.

Tuntuu oudolta sanoa, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kuten unelmien varusmiehen palvelus. Te sodankylän juoksuhautojen sankarit jotka luette tätä, niin muistakaa: Älkää huoliko, sillä minä olen teidän kanssanne kaikki aamut, aina varusmiespalveluksenne loppuun saakka. Ilmoitti korpraali Vahera AE

Tänään sujui päivä rattoisasti. Heräsin siihen kun kääpiö tuli huppu päässä huutamaan meikälle jotain. Hetken tarkkailtuani huomasin että se olikin artturi kauluri silmillä. Onneksi meikällä ei oo koskaan ketään naisia kylässä (johtuu siitä että olen outo en ruma) kun ne saattais vähän säikähtää tuollaisia tilanteita. Meikälle ne on ihan tuttua kauraa.

Heräämisen jälkeen piti pistää heti vaatteet päälle kun oli kuulemma kiire. Yleensä herättyäni pyörin vähintään 3h bokserit jalassa. Pukeuduttuani join sumpit ja näppäilin konetta. Jälki fiilistelin vielä eilisiä biisejä ja katoin franklin vs silvan. Franklin sai ihan vitusti polvea. Rules. Mutta takaisin aiheeseen. Näppäiltyäni lähdettiin bussiasemalle ja kohti pohjoista.

Matkahuollon myyjä myi meikälle jostain syystä lastenlipun. En ymmärrä vihjeitä. Bussimatka alkoi silti ihan hyvin kunnes ennen pudasjärveä kyytiin tuli joku juoppo joka sitten päätti tulla meikän seuraksi. Kuuntelin sitten sen juttuja koko matkan ja pyyhin sylkeä naamalta välillä. Mahtava mies tuntui olevan.

Siitä sitten erottuani rovaniemen bussiasemalla meikän seuraan lyöttäytyi toinen vanhan koulukunnan kaurahattujuoppo. Puhuttiin sen kanssa tunti mm. Iskelmistä ja säästä. Se pyysi meikää sen kanssa laulaan karaokea mutta aikataulu ei antanut myöten. Mahtava mies.

Nyt pääsin sodankylään ja tulin suoraan osastolle. Ylihuomenna takas lomille. Rules. Päässä soi pienen merenneidon kiss the girl. Voisin suudella. Loppu.

Joo meikä on .. Voi helvetti..

Ei mitään. Aloitan alusta.
Kävin tänään siellä erikoislekurilla (niiden vesien tunnetuin kalamies. lääketieteen macgyveri siis)

Eniveis. Ensimmäisenä se haukkui rovaniemen lääkärit. Olivat tulkinneet ne kuvat väärin ja katsoneet että meikän pullistautumat ja prolapsiskset ja jotku helvetit oli ihan väärässä välissä kuin ne siis oikeasti oli. Onneksi eivat leikanneet siellä niiden tulkintojen perusteella.

Sitten se haukku meikät ihan lyttyyn kun oon kuulemma munaton ja avuton kun en oo itse huutanut ja reuhannut tarpeeksi saadakseni sitä hoitoa. Muita se ei haukkunut.

Valittelin tohtorille että meikän lääkitys on aika kova ja tuntuu että ois kokoajan ihan hirveässä rapulassa kun vetää suut makeaksi niillä niiden myrkyillä. Se sanoi että "jahas" hieroi hetken partaa ja pisti meikälle vielä lisää lääkkeitä. Jotaki relaksantteja. Meikä on taas pihalla niinku lumiukko. Äsken makoilin tuossa sängyssä ja tuntu siltä kuin täällä huoneessKa ois tuullut. Siitä ei sen enempää.

Kävin äitin kanssa treffeillä lääkärin jälkeen. Ihan vaan sen kunniaksi kun pääsin johonki leikkausjonoon ja kun ei tarvinnut lähteä takas kassulle ihan hetkeen.

Seuraava käsiteltävä aihe:

Rupesin tuossa automatkan aikana miettimään että onko meikän seuraavaksi kuvailema vaiva ihan yleinen vai voiko meikälle tehdä diagnoosin : paska jätkä.

Nimittäin aina kun meikä kiinnostuu jostain ihmisestä niin meikä ei osaa enää puhua sille kyseiselle ihmiselle mitään järkevää. Ainoat sanat mitä tulee on jotaki "kato kenkä / meikällä on paljon mp3sia" -tasoa. Meikä pitää itseä kuitenki supliikkimiehenä ja oon ollu monesti tuommosissa ns. sosiaalisissa pattitilanteissa ja sielläki on läppä lentänyt. Mutta oikeasti. Silloin kun pitäis keksiä jotain fiksua ja filmaattista sanottavaa niin alkaa päässä bugittaan ja henkinen ikä laskee siitä 15v jonnekki 6v tasolle. Perseestä saatana.

Nyt vois pistää suut makeaksi.

Voi vittu että palaa koneet näiden juttujen kanssa. Meikällä lähtis lomakyyti 1830. Sain ajan lääkärille botniaan viideksi. Sinne pitäs käydä hakemassa röntgenkuvat jostaki toisesta sairaalasta kun ne jostain syystä oli menneet sinne. Koitin soittaa että voinko hakea ne ja pyysin tarkistamaan että ne varmasti on kuvat meikän selästä eikä jotain back in the day kuvia meikän kädestä (jonka mursin kahdesti pudotessani samasta puusta.. pitkä tarina. Sillon oli actionia)

Se ämmä siellä puhelimessa totes että ei voi kertoa tämmöisiä tietoja kuin henkilökohtaisesta. MITÄ HELVETTIÄ?! aivan niinku jotain pervoa kiinnoista röntgenkuvat meikän sexy backistä. Meikä ei oikeasti ymmärrä tätä touhua ja alkaa pikkuhiljaa loppuun henkinen kestävyys tämmöisten suhteen. Osaa olla vaikeaa. Sen pitäis olla yks - kaks ja kuvat ois meikällä.

Vielä enemmän ottaa päähän semmoisten toimistovirkailijoiden yms. muka-ystävällisuus ja ajattelevaisuus. Ja kun ne ei suutu vaikka niillä vittuilee ja reuhaa puhelimessa kuinka paljon. Aika Zen.

Jos nyt kaikki menee niinku pitää niin se heiskarin masa ottaa meikät jonnekki polille ja aloittaa toimenpiteet, mutta.. jos hommat kusee niin meikä lähtee 1830 bussilla lappiin ja hajoan matkalla. Nyt on semmoinen olo että tekis mieli vetää kunnon perseet.

Ja niin. Meillä on bileet. En oo kyllä mitään järjestänyt mutta kyllä täällä porukkaa on. Meikän vanhemmat, siskoni poika sekä vaimoni (joka on edelleen koira). Kunnon teinimeininki. Äiti puhuu vessassa puhelimessa, isä näppäilee läppäriä keittiössä, Artturi juoksee pitkin kämppää ilman housuja ja minttu makaa keittiönlattialla nauttien olosta. Meikällä särkee päätä ja haluaisin nukkua.

On ollut krapulainen olo kohta 5 päivää eikä auta nukkuminen eikä mikään. Johtuu noista meikän lääk.. HUUMEISTA. Panacod on jotain opiaattia. Jes.

Meikällä varmaan sisäelimet paskana kun oon vetäny niin paljon douppia näinä päivinä. Tänään on tosiaan jollekki lääkärille aika niin ne tekee sen lopullisen päätöksen siitä puudutushoidosta tai ylipäätään kaikesta mitä ne aikoo tehdä tuon meikän selän kanssa.

Tänään pitäis myös lähteä takaisin pohjoiseen kotiin. Ei nappaa yhtään. Ei meikällä kyllä täälläkään oo mitään tekemistä mutta aina enemmän kun sodankylässä. Meikän pitäis muutenki vissiin ilmoittautua siellä suoraan osastolle. Tai ainakin luulisin niin.

"and though your dead and gone, believe me, Your memory will carry on"

Ja meidän äiti siivoaa täällä? en tiedä miksi mutta ei se suostu lopettamaan. Voisin käskeä sen lopettaa, mutta onneksi tiedän paremmin. Meidän äiti lopsi meikää korville sen uhaamisesta vielä viime vuonnakin :D että semmoinen äiti.