9.2.08 aamulla 07,00 heräsin laittamaan galleriaan infoa että siruko oli saanut yöllä vauvan ja samalla huomasin että lapsivettä vuotaa.
rimpautin varmuuden vuoksi haikaranpesään että olihan se nyt tällästä vaaleanpunaista ja että oliko ohje odotella kotona suppareitten alkamista?
ohjeistus oli jokseenkin juuri se ja käskettiin soittaa viimeistään kuuden maissa miten homma edistyy ellen sitten ollut jo kirjautunut laitokselle.
supistuksia ei näkynyt eikä kuulunu ja odoteltiin ... ja lapsivesi lorisi hiljalleen...
sain käskyn kuuden maissa mennä laitokselle tarkastuttamaan hommaa kun lapseveden menosta oli jo jonkun aikaa ja pakkasin kassin vaikka arvelin etten jää sinne reissulle.
supistuksia alkoi tulla kun astuttiin ovesta ulos hiljakseen 10min välein semmosia ihan potentiaalisia.. :)
laitoksella todettiin lapsivesi siksi itsekseen ja kummasteltiin että olisiko vauva sittenkin perätilassa niin kuin viikolla aikasemminkin oli neuvolassa mietitty.ultra kuitenkin osoitti ettei ollut.kohdun suuta ei tuntenut sormella kun oli niin ylhäällä vielä ja auki vasta sentin eli synnytys ei ollut laskettavissa käynnistyneeksi.
käskettiin kuitenkin jäädä yöksi.
sitten oli luvassa että yöksi kokeiltiin särkylääkkeillä nukkumista ja aamulla olisi luvassa käynnistys jos ei yön aikana rupeaisi tapahtumaan mitään konkreettista.
buranat naamaan.
arto lähetettiin ysin maissa kotiin.
suppareita tuli 10min välein mutta ei mitään kunnollisia mutta kummallinen kipu oikeella ei antanut maata kyljellään tai selällään.
jossain puolen yön maissa aloin kävelellä käytävässä ympyrää että saisin hommaan vauhtia ja itelle tekemistä koska huonekaveri kuorsasi tosi kovaa!
viiksekäs täti tuli kyselemään että enkä nukkuisi pikkasen? ja vilkaisi samalla kohdun suun tilannetta.edelleen kaulaa koko matka jäljellä ja sentin auki.
joskus kolmen maissa... kävelin edelleen käytävää ympäri ja sain supparit 3 min välein tuleviksi.ja suht kipeiksi!
viiksekäs täti kyseli että katsoittaisiin sitä tilannetta ja totesi : älkää olko pessimisti rouva,täällä ollaan 4-5cm auki ja voit soittaa miehelle että kohta lähdetään synnytysaliin. :P
soitin artolle.
ja just saliin ehti lähteä kaksosten synnyttäjä ja käveltiin vielä tunnin verran käytävää ympäri.
kun sitten päästiin osastolle olin jo 8cm auki mutta kanavaa koko matka jäljellä ja vauvan pää ei tuntunut edes sormilla.
kivut oli muuten ihan ok paitsi että oikeella alavatsassa jumalaton pistävä kipu! sellainen umpisuoli-tyyppinen kauhea jomotus joka ei menny pois kun suppareissa oli väli.
sitä tutkittiin mutta syytä ei löytyny.
sen takia en voinu edelleen istua tai maata.
sitten laitettiin spinaali-puudutus ja oksitosiinitippa täysille ja toivottiin että kanava alkaisi lyhentyä sillä aikaa kun lepäisin hetken. tässä välissä nukuin tunnin.
kun kivut tuli takaisin niin kohdunsuu oli täysin auki mutta kanava ei ollut vieläkään lyhentynyt yhtään.
yritettiin vähän ponnistaa mutta kun en pystynyt istumaan tai makaamaan niin oli todella vaikea ponnistella.
tässä vaiheessa tuli muutama lääkäri katsomaan tilannetta ja ultrattiin ja todettiin että vauva on tulossa ulos takaraivo edellä ja siksi ei pääse laskeutumaan kanavassa. pistävän kivun syyksi epäiltiin istukan irtoamista
mutta istukka oli toisella puolella.
kello on nyt noin 12.00 ja päivä vaihtunut hyvän aikaa sitten 10.2.
nyt ruvettiin miettimään että jos vauva ei omin avuin nopeasti käännä päätään ja laskeudu niin lähdetään leikattavaksi ja annettiin odotusajaksi vielä epiduraali mikä vaikutti vain vasemmalle puolelle, eli ei siis vaikuttanut pistävään kipuun ollenkaan.
sitten jouduin hetkeksi aikaa kääntymään kyljelleni lapsen sydänäänien laskun takia ja vauva sai käännettyä päätä ja laskeutui kanavassa. sitten vauva alkoi tuntua kohdunsuulla ja sai alkaa ponnistamaan.
kahdessakymmenessä minuutissa oli tyttö pihalla kello 13.25.
saman tien loppui järkyttävä pistävä kipu mikä oli johtunut siitä että vauvan pää väärässä asennossa painoi jotain hermoa sisällä.
istukka irtosi hyvin ja kokonaisena ja tikkejä laitettiin 3 pienien nirhaumien vuoksi.
loppu hyvin,kaikki hyvin :)
ja erittäis suuret kiitokset menee nuorelle kätilötytölle joka venytti leikkaukseen menoa ja kokeili kaikkensa auttaakseen!