Kun olin teini, ilmestyivät sellaiset lehdet kuin MeKaks ja SinäMinä. Näistä jälkimmäiseen sai kirjoitella runoja, ja minäkin, silloinen luokan hiljainen rillipäinen runotyttö, kirjoitin kaihoisan rakkausrunon, vaikka en tiennyt rakkaudesta mitään - tosin en usko tietäväni siitä vieläkään kovin paljon enempää.
Erään vanhan kalenterini välistä löysin jokin aika sitten hapertuneen, lehdessä julkaistun ja siitä leikatun paperinpalan, jossa kirjoittamani runo oli:
"Aamukasteen kosteus kesän vihreällä nurmella, kuin pehmeä suudelmasi.
Auringonlämpö, joka hyväilee lämpimästi. Ei kuitenkaan niin lämpimästi, kuin sinä rakkaani, aamukasteeni ja aurinkoni."
Jaksan yhä uskoa, että jonain päivänä löydän tämän aamukasteeni ja aurinkoni.