silti ulos tuijotan
tunteitasi loukkasin
kun olin itsekäs niin
turhaan mieles myrkytin
niin turhaan riideltiin
antaa syksyn tulla vaan
tuokoon myrskyn tullesssan
kohti uutta parempaa
huomista sinun kanssasi kulkea saan
siis tulla syksy jo saa
tunti pitkä on
verkalleen kelloni lyö
ei aika suostu auttamaan
yksinäisyys mua syö
katu valojaan
ikkunaani heijastaa
vaikket tänään tuliskaan
jaksan odottaa