IRC-Galleria

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.Hänen isänsä antoi hänelle

pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti

malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.


Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen

aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä

yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa

nauloja aitaan.

Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.

Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta

pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa

isälleen,että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan

kädestä pitäen aidan luo.Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä, poikani,
mutta

katsopas aidassa olevia reikiä.Aitaa ei koskaan enää saada

entiselleen.Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia

arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan

samantekevää,kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi- haava on yhä

olemassa.

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin

ruumiillinenkin.

nii!!