mutta tässä huoneessa vain yksi ainoa
kun vapaa kohtaa vangin,
laittaa kädet vasten lasia
kuin kieltona tai kuin kosketuksena
Tuttu naama heijastuu vihreässä valossa
luodinkestävään, läpinäkyvään seinään
Isä, kuten poika, omaa rangaistustaan istuvat
Vartijan silmien alla, eri puolin pöytää
Kuka heistä onkaan siellä pakosta
kuka korjaa loisteputkia kylpyhuoneessa
Katumus on pelkkä sana
yksin myöhäistä lausua
vanhan liiton vartijalle
kahden maailman rajalla
Avainten kantaja, lukkojen avaaja
sulkeutuu pieneen kotiinsa
Ääni olohuoneessa,
vain television armosta,
ei vastaa miehen kysymyksiin
Yksin on hän siellä, pakosta
Yksin on hän siellä, pakosta
Katumus on pelkkä sana
yksin myöhäistä lausua
vanhan liiton vartijalle
kahden maailman rajalla
Kotonaan kysyy peililtä
"Kuolema vai elämä?"
Kuva vastaa: "Ystävä,
kuljemme käsi kädessä"
Mies anoo armokuolemaa
Mies sanoo: "Ei lasiarkkua"
Katumus on pelkkä sana
yksin myöhäistä lausua
vanhan liiton vartijalle
kahden maailman rajalla
Kotonaan kysyy peililtä
"Kuolema vai elämä?"
Kuva vastaa: "Ystävä,
kuljemme käsi kädessä"