vaikenin lähtösi myötä,katosit yhtäkkiä yöllä, sinun karttasi jäi työ pöydän alle,sinun pelkään eksyvän maailmalle,tiesitkö että kohta syksy ja halla ,yöt ovat liian kylmiä kaikkialla,miten sinä pöhkö yksin selviät pakkas säässä,tunnen kylmän tuulen,huoli jo painaa mieltäni mun,mikset ole jo takaisin,teen etsintäkuulutuksen ehteriin,olet kadonnut kuin lintu kolosta,piha kiikussa istun ja yhtäkkiä naurun helinäsi kuulen,kaikki oli vain harhaa, niin ainakin luulen.