Tuntui kuin olisin nähnyt hirveää painajaista, sellaista jossa täytyy juosta juoksemasta päästyään, keuhkot pakahtumaisillaan, eikä silti pääse eteenpäin niin lujaa kuin tahtoisi...... Tämä ei kuitenkaan ollut unta, ja toisin kuin painajaisissani, en juossut oman henkeni edestä; juoksin pelastaakseni jotakin mittaamattomasti arvokkaampaa. Oma henkeni merkitsi minulle enää hyvin vähän.
Hah guess?????