Tänään töissä, eräs puhelias mammamme kertoi minulle päiväkäynnillä aivan hirveän tarinan.
Hän oli nuorempana (sodan aikoihin) työskennellyt sairaalassa siivoojana.
******
Eräänä normaalina työpäivänään osastolle tuli äiti ja alle vuoden ikäinen vauva.
Vauva oli aivan hiljaa, tajuttomana. Äiti itki ja itki.
Lääkärin tutkiessa lasta huomasi hän ensimmäisenä lapsen olevan aivan ruhjeilla.
("Sen vauvan peppukin oli aivan piki musta", kertoi mamma minulle.)
Ja kun lääkäri kysyi äidiltä että; "miten vauvan peppu saattaa olla näin musta ja miten lapsi on tässä kunnossa? Mitä tälle lapselle oikein on tapahtunut?"
Äiti alkoi itkeä ja täistä entisestään.
Itkun lomassa hän kertoi lapsen järkyttävän tarinan:
Lapsen isä oli kyllästynyt lapseen ja menetti lopulta hermonsa tyystin kun lapsi vain itki ja itki.
Isä huusi; "Ole nyt hiljaa, prkl!!!"
Hän tarttui lasta jaloista ja heitti lapsen päin ovea.
Lapsi lopetti itkunsa.
Se kuulemma raivostutti isää vielä enemmän. Ja niinpä hän potkaisi vauvaa takamukseen.
Vauva aloitti taas itkunsa ja isä tarttui lasta jälleen jaloista ja viskasi vauvan huoneen poikki.
Tällä kertaa lapsi ei enää itkenyt. Ei huutanut. Ei tehnyt mitään.
Äiti juoksi lapsensa luo pakeni miestään ja hakeutui sairaalaan.
Lääkäri katsoi naista ja kysyi miksei nainen ollut lähtenyt väkivaltaisen miehensä luota.
Nainen vastasi itkuisesti; "En päässyt. Ei hän päästänyt minua pois. Hän uhkasi tappaa minut jos lähtisin hänen luotaan. Hän hankki aseen, jota piti vieressään. Se oli minua varten."
Lääkäri katsoi äitiä ja sanoi tekevänsä parhaansa.
Lääkärien tehdessä parhaansa ilmestyi naisen mies sairaalaan.
Sairaalaan ilmestyneet poliisit raahasivat miestä pois kun lääkäri tuli ilmoittamaan äidille että kaikki on tehty mutta valitettavasti lapsi nukkui pois.
Silloin mies huusi; "Heittäkää se mukula pahvilaatikkoon ja pahvilaatikko metsään. Kyllä elukat sen siitä syö!"
Lääkäri joka oli kuulemma lempeä ja huumorintajuinen mies, vakavoitui ja tokaisi miehelle.
"Tämä lapsi on jo kärsinyt tarpeeksi. Hänelle järjestetään kunnialliset hautajaiset!"
Lääkärit järjestivät yhteisen keräyksen lapsen hautajaisten toteuttamiseksi.
Ja niin kun mies oli vankilassa laskettiin vauva haudan lepoon kauniissa puisessa arkussa.
Paikalle tuli vauvan hoitajat sairaalasta, lääkärit sekä lapsen äiti.
Lapsen äitiä käytiin vuoden verran säännöllisesti katsomassa. Että edes hän pystyisi jatkamaan elämäänsä, miehen kadottua hänen elämästään.
******
"Mutta ei se lääkäri koskaan unohtanut. En minäkään. Se oli aivan kamalaa. Vauva, se vauva oli niin kaunis." Mamma kertoi minulle ääni paksuna. "Ei sellaista unohda. Mutta kuinka kukaan, siis KUKAAN saattaa tehdä noin lapselleen? Omalle lapselleen?"
******
Työpäivä loppui jo kauan sitten ja vieläkin minäkin mietin kuinka kukaan saattaa tehdä jotain niin kamalaa. Puolustuskyvyttömälle lapselle?
:,(