istuttiin Tuomiokirkon portailla ja pohdikseltiin vähän maailman menoa. Lagailtiin leffateatterilla jossa ei ollut enää ketään ku se oli tainnu mennä kiinni ja lueskeltiin ilmaislehtiä. Ulkoiltiin hetkonen ja törmättiin varsin känniseen mieheen joka tuli jotáin selittmään liittyen mun peace laukkuun, ihan en kyllä hifannu. Pusuja lähetteli lähtiessään. Lämmiteltiin mäkkärissä ja naurettiin täydestö sydämmestä kaikelle typerälle. Juostiin ympäri Tuomiokirkkoa, ihan vaan muuten vaan. "Mä elän, mä niin elän", siltä musta tuntu just siinä hölmössä hetkessä. Elämä on hubaa.
Hymyilin suu korvissa asti koko matkan himaan ja vieläkös enemmän kun vaan kelasin miten hölmöltä mahdankaan näyttää.