Rovaniemi.
Se on ollu mulle kotina jo yli 10 vuotta.
Mut kohta sekin jää taakse niin kuin melkein kaikki muutkin asiat minun elämässäni.
Jotkut sanoo et muutos on hyväksi ja toiset taas et pysyvyys on parasta ja turvallisinta.
Mie luulen että molemmat on oikeess sekä väärässä. Kovilla panoksilla isommat voitot, pitää kuiten kastoa ettei vaan jää loppupeleissä häviölle niin ettei sitä pysty pulittaan.
Ehkä olen idiootti, mutta minusta tuntuu siltä että tämä muutto on minun mahdollisuuteni parempaan huomiseen. Hyppään katolta ja minulla ei ole niin minkäännäköistä ideaa kuin pitkälti on maahan ja onko siellä alla kenties jotain vastassa. Niin kuin yleensäkin. Luotan onneen... Joka on tosin potkinu minua päähän niin että veri lentää. Kirjaimellisesti.
Ainakin olen sitten lähempänä ihaninta siskoa, toisaalta kauempana kavereitani jotka ovat olleet minulle tukena kaikesta ja vielä kauemmaksi muutan mummoistani joita minulle tulee erityisen ikävä. Ovathan he kasvattaneet minut ja tehneet minusta sellaisen kuin olen.
Eikä Tampere ole edes se paikka mihin kuvittelen jääväni...
Etappi elämän virrassa ja rihma ohjelmaa niinku nörtit sanoo ;)