Laula lintunen.
Minä herään ain silloin kun linnut laulavat. Kerran tapahtui näin. Oli kylmä talvi. Aamu jo sarasti, mutta minä en herännyt. Äiti ja isä ihmettelivät, kun minä en noussut. He eivät tienneet, että minun piti kuulla lintujen laulavan. Minä herään vain silloin kun pikkulinnut laulavat. Äiti alkoi soittamaan bassoa, sillä hän yritti herättää minut. En herännyt basson ääneen. Isä soitti rumpuja. Hänkin yritti herättää minua. Minä en vieläkään herännyt... Isoveljeni soitti pianoa, nokkahuilua, kitaraa, huilua ja klarinettia. Eikö olekin paljon harrastuksia isoveljelläni. Mutta minä en herännyt vieläkään. Ilta oli tullut. Minun kaikki kaverini tietävät, että minun pitää kuulla pikku linnun laulavan, että heräisin. Kaikkihan sen tietävät, että kaikki pikkulinnut muuttavat etelään... Ai niin, en ole kertonut meidän perheenjäsenten nimiä. Erkki on meidän isä. Kaija on meidän äiti, joka leipoo melkein aina, tai ainakin kerran viikossa. Isoveljeni nimi on Jakke. Isosiskon nimi on Tiina. Minun nimeni on Tiia. Ai niin melkein unohdin meidän vauvan! Hän on nimeltänsä Jaska. On meillä eläimiäkin.. kissa nimeltä Kalle ja koira, jonka nimi on Niina... Jaskalla on pari päivää sitten ollut ristiäiset. Niina on vasta pentu. Kalle on vanha kolli, vaikka onkin pieni kokoinen. Ehkä kaikki isot tietävät että aikuinen ihminen on ainakin kuusi kertaa kissaa isompi. Meidän Kaija sanoi, että kun Kalle kuolee ostamme viisi kissanpentua. Jakke haluaisi 45 kissan- pentua, Äiti ei halua 45 kissanpentua, koska niitä pitää hoitaa ja Niina voi tappaa ne. Jakella on synttärit tämän viikon torstaina. Kaikki ovat unohtaneet minut, koska minä vain nukun. Ette kai ole unohtaneet että minun pitää kuulla pikkulinnun laulavan... Haluatko tietää miten minä pystyn kertomaan teille tämän kaiken, vaikka nukun? Sen takia, koska minä näen unessani teidät kaikki!
"Tiia! Puhelimeen, Elisa soittaa. Ai niin Elisa, tiedätkö miten Tiia herää?"
"Tiedän."
"Tule äkkiä meille..."
"Eikö Tiia ole teille kertonut?"
"Ei ole."
"Tiian pitää kuulla pikkulinnun laulavan."
"Luojan kiitos kun tulit Elisa näin nopeasti. Tunnetko ketään jolla on pikku lintua lemmikkinä?"
"Kyllä"
"Kuka?"
"Naapurissa"
"Ei kun menoksi vaan"
Kop...kop kuuluu naapurin ovelta.
"Sisään, terve, käykää toki peremmälle"
"Ei nyt, meillä on hiukan kiire. Tarvitsemme sinun lintuasi. Lainatkaa vain."
Sitten Tiia heräsi. Kaikki hyvin lopppu hyvin.