IRC-Galleria

Sitä miettii itseänsä
omaa roolia yksinäistä
sitä mitä haluttiin olla aina
mikä on hinta sen
oman paikan ainaisen
sitä etsii, sitä löytääkö?
kannattaako vaivautua ollenkaan

Omaa minuuttaan
omaa sieluaan
puhdas vai likainen
oikea vai väärä?
mitä tehdä pitäisi
ansaitakseen paikkansa
tässä maailmassa
yksinäisessä paikassa
missä mikään ei täsmää

Yksin, silti niin ympyröity
aina mukana
aina menossa
ja etsii itseään
ikuisesti ainiaan
lopullisesti tuomittu
etsimään -
ei koskaan löytämään

paineet suuret
maailmassa, niin pienessä
muovaa, puristaa aina määrää
tekemään kaiken
niinkuin määrättiin
miksi näin?
miksi aina niin?
miksei itse päätä
ole se, mikä pitäisi
yhteiskunta määrää
moraali määrää
ajatellaanko ollenkaan
me koskaan itse

Oltais sitä mitä haluttais
ei mietittäis samaisuutta
massaa, kuuluvuutta
sitä mitä odotetaan
ollaan mitä ollaan
ja niin hyväksytään

*******
Edittinä pittää tähän vielä mainita tästä vaan ajatuksia kun nyt sellainen fiilis tuli. Jooh, koko tekstin pätkelmä sai alkunsa jostain fiiliksestä eräänä iltana että voisi kirjoitella jostain muustakin välillä kuin omista henk.kohtasista ongelmista ja paskasta. Jotenkin teki mieli vain arvostella tätä maailman valtavirtamediaa joka hallitsee ihmismassoja käyttäytymään jollain tietyllä tavalla ja arvostamaan jotain tiettyjä piirteitä ihmisessä. Kun näemme telkkarissa jollain komeaksi mieltämällämme ihmisillä jonkin tietyn esineen, niin perhana! Tietty mulla itellänikin pitää semmonen olla kun oon saletisti huono ihminen jos en näytä siltä tietyltä esikuvalta. Miten viihdeteollisuus muokkaa meidän käsitystä hyvästä ja oikeanlaisesta ihmisestä ja korostaa jotain tiettyjä ihanteita yli muiden. Aika harvoin näkee ylipainoisia tai rumiksi mieltämiämme ihmisiä pääosissa valtavirtaviihteessä. Joo, myönnän että olen itsekkin tämän aivopesun uhri ja ajatusmaailmani on valitettavasti sen mukainen. Tosin tiedostan sen sentään ja pyrin parantamaan kriittistä ajatteluani ja avartamaan ajatusmaailmaani toisia ihmisiä kohtaan. Tätä halusinkin tuoda esille sanoissa, tosin en tainnut ihan täysillä siinä onnistua kun pääidea osittain hautautui muihin ajatuksiin, jotka purkautuivat kynän kautta.

Myös tekstissä olen käsitellyt ohimennen omaa käsitystä oman itsensä ja roolinsa, sen perimmäisen minänsä etsimisessä jonka pitäisi loksauttaaa viimeinenkin pala paikalleen omassa elämässä. En tiedä sitten muista, mutta joskus itsestäni tuntuu siltä etten oikeastaan tunne edes itseäni kunnolla ja tekisi mieli oikeasti tietää se, mikä on se perimmäisin minun juttu ja persoona. Tuntuu siltä että vasta sen löydettyäni voin oikeasti nauttia tästä maailmasta ja elämästä täysillä. "Rooleja tuhansia, kuoppia lukemattomia".

Näin päätän tämänkertaisen vuodatukseni, kiitos.