käytimpä tässä hieman aikaa tutkiskelemalla taas minkälaista porukkaa galleriassa liikkuu. Ehkä suurin järkytys on että edelleen on liikkeellä jatkuva toisten huorittelu ja pärstäkertoimen kommentointi. jopa monet tutut ihmiset tuntuvat harrastavan tätä...kysympä vaan,mitä järkeä tässä on? :o ketä se hyödyttää että sanot jollekkin että "vittu sä olet ruma" kun kaikki on syntynyt sen näkösiksi mitä nyt sattuu olemaan eikä asialle mitään voi. ja saahan sitä tietty ajatella mitä haluaa mutta eikö sitä voi pitää omana tietonansa? sitten ihmetellään kun on mielenterveysongelmia ja tulee kaikenmaailman hulluja koulutappajia kun ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan kun mitkäkin tyrannit. kun joku illlalla itkee sen takia että olet päivällä haukkunut häntä huoraksi ja rumaksi niin onko sinulla silloin hyvä mieli?
pakko sanoa että kun katselee mitä toiset kommentoi toisilleen niin tekisi mieli mennä itsekin sanomaan että hitto kun voit olla pelle tyyppi...mutta haha! empäs teekkään sitä vaan pidän sen omassa mielessäni ja hymyilen itsekseni ajatuksille mitä voisin kommentoida. näin kukaan ei sen kummemmin kärsi.
ja käyttäkää aikaanne hieman fiksummin kun ryyppäämällä! kyllä niiden ystävien kanssa voi muutakin tehdä! kertoo vain ihmismielen mielikuvituksen köyhyydestä kun hauskaa voi pitää ainoastaan alkoholin avulla...sitten vingutaan kun ei ole mihinkään rahaa ja aina on krapula ja bla bla bla..pelatkaa ystävienne kanssa, olkaa ulkona ja ennen kaikkea naurakaa! sen jälkeen vielä aamullakin saattaa olla hyvä olo eikä koko päivä mee tutustuessa wc ankkaan!
muistakaa että meidänkin pitäisi olla pian työelämässä, perustaa perhettä, olla esimerkkinä lapsille. kuka meistä haluaa että seuraava sukupolvi ei saa enään mitään aikaiseksi, ryyppää vaan himassa ja läskistyy? sitä me itse aiheutamme jatkuvalla viihteellä ololla,tyytymällä paskaan koulutukseen kun ei jakseta nuorena käydä kouluja ja hajottamalla paikkoja...tätäkö me oikeasti haluamme?
ei, en itsekään ole mikään pyhimys tai uskonnollinen ihminen jonka takia tällaista höpötän. en itseasiassa sen kummemmin edes usko jumalaan. mutta uskon...tai ainakin toivon että me kaikki sisimmässämme olemme hyviä ja haluamme hyvää...kaikki ilmeisesti ei vain oikein ole oikeilla jäljillä...empä voi sanoa että itsekään olisin mutta kuitenkin yrittäminen on tärkeintä! ja se että me kunnioittaisimme toisiamme.
kommentoida voi toisten tekemisiä sitten kun siihen on aihetta mutta jättäkää turha pahanmielen aiheuttaminen pois! todennäköisesti voitte myös itse sillon paremmin. Ystävällisyys ei todellakaan vaadi paljoa. ei se tarkoita että pitää olla tekohymy korvissa vaan että edes ottaisi toiset huomioon.
ja lopettakaa se jatkuva angstaaminen, ei se ketään auta!
ja mulle on ihan sama lukeeko tätä kukaan mutta saimpahan tuotua ajatuksiani julki!