ekaks se oli likalla ja nyt se on myös mulla...ei oo kivaa. Arto joutuu huolehtimaan meistä molemmista kun ollaan ihan kuolleita, tai siis minä olen mutta kummasti likalla riittää tota energiaa vaikka muille jakaa vaikka räkää lentää ja hirmunen yskä, ei noita lapsia voi aina ymmärtää. Nytkin se kihertää ja juoksee jotain maratoonia tossa sitterissä ihan onnessaan ja välillä pärskii räkää pihalle...tosi söpöö ja sillain =D