Sun käsivarsilla liikaa on painoa,
Lasittuneen katseen taakse piilottaa,
Kun luotisateessa ilman suojia
Näin otat vastaan maailmasi painon.
Katsot kuinka kauniisti sodan jälkeen taas palaa.
Niin sinä ompelet sulan kerrallaan
Pieniin siipiin, että lentäisit taas.
Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa.
Vaikka arvet se jättää,
Sun mentävä on.
Vaikka polvillaan rukouksen antaa,
Vain yksi laukaus ja sanasi näin perille kantaa.
Ja sinun arvokkuus väärin punnitaan.
Liian monta askelta ja niin turhaan.
Katsot kuinka kauniisti sodan jälkeen taas palaa.