Istut sänkysi laidalla mietteisiisi uppoutuneena.
Katselen sinua unisena.
Käännyt katsomaan minua hymyillen.
Olet siinä lähellä, mutta liian kaukana silti.
Haluaisin sanoa jotain, mutta pelkään sen rikkovan tämä taian väliltämme.
Nouset poistuen huoneesta.
Nukahdan uudestaan.
Herätessäni ajattelen sinua.
Toivon, että olisit siinä lähellä.
Työnarkomania on sairautesi.
Myönsit sen kyllä joskus kerran minulle.
Olet töissä taas myöhään yöhön.
En viitsi soittaa ja häiritä.
Haluaisin vain kuulla äänesi.
Illalla kuitenkin näemme, ja saan käpertyä syliisi lämpimään.
Mutta siihen on liikaa aikaa.
Päivän tunnit kuluvat liian hitaasti.
Liikaa aikaa erottamassa meitä toisistamme.
Nukahdan jälleen sinä ajatuksissani.