Kun aikarajat paukkuu ja vierii ohi, sitä kummasti muistaa, miksi vannoi lopettavansa koko touhun viime kerrallakin. Kummasti yrittää kaduttaa bileyö ja konsertti, mutta sitten tajuaa, että mökkihöperyyshän olisi jo miljoona kertaa pahempi, ja tämä elämä eletään vain kerran. Joten no regrets, valintani olen tehnyt ja nyt maksan laskua.
Mutta kun minulla on kuivalihaa, särkylääkkeitä ja vettä, minä pystyn mihin vain. Enkä lepää, ennen kuin Stanley on kasassa.
Tilastojen ihmeitä (ei, en tiedä, millä logiikalla Hanna laskee prosenttinsa)
Gordon - valmis
Polly - valmis
Terence - valmis
Stanley - työstössä
Robin - editointia vailla
Fiona - editointia vailla
Margaret - kesken
Ah, noin se ei näytä yhtään niin pahalta kuin, tuota, todellisuudessa. Kyllä tämä tästä. Kohti ääretöntä, ja sen yli!