IRC-Galleria

Voiko menneisyyttä kirjoittaa uudelleen?
Tai voiko itseään kirjoittaa uudelleen ja aloittaa aluasta vai olenko tuomittu kirottuun itseeni jonka loin suojaksi pahalta?

Luomalla tänhetkisen itseni pääsin karkuun kipua ja tuskaa mutta samalla loin itselleni täydellisen tyhjyyden, tyhjyyden jossa voin huutaa mutta kukaan ei kuule.
Koitin etsiä tyhjyydestä sisältöä huomaten että kaiken olen tuhonnut.

Tähänkö mä jumituin ? kaiken sen jälkeen mitä tein luulin että oli askel parempaan.

Uskotttelin itselleni onnellisuuden elämällä välittämättä.
askel askeleelta olin lähempänä tyhjyyttä, kunnes saavutin sen ja havahduin miettimään....

Miettimään sitä että aikaansaamattomuus saattaa olla kohtalo jos sitä ei ylitä.

En halua elää tyhjyydessä, vaikka pelkään olla haavoittuvainen se on kuitenkin pelastus.

Tunteiden kätkeminen on helppoa, se vaan puhaltaa tuskan kipinät hehkumaan.

kukaan ei sitä enään nää, kukaan ei kuule.




SotL