IRC-Galleria

Aika kuluu ajat muuttuu, joskus sitä vaan tälle maailmalle suuttuu,
mutta miksi syyttää maailmaa, ei se sen vika oo että elämä ei aina ole aurinkoista ilmaa,
ajatuksia mietteitä aina läpi yön, miettii mitä saanut palkaksi raskaan työn,
Ei ihminen voi aina onnistua elämässä, pitäisi vaan jokaisen yrittää pysyä oikealla polulla tärkeässä,
joskus tuntuu et mokia mokien jälkeen, aina vaan samat virheet jälleen,
Ehkä sitä joskus oppii valitsemaan ja tietämään, ettei aina joudu vaikeita kysymyksiä kiertämään,
joskus vaanii muistot ne entisestä elämästä, ehkä kaipaan sitä ehkä jotain uutta en lakkaa yrittämästä,
Aina yrittää olla jokaiselle hyvä kaveri, mutta nykyään tukena vain kynä ja paperi,
Ei tää ole valitusta elämästä, vaan muistutus kaikille puukosta terävästä,
putoaminen pohjalle saa aina ihmiset ajattelemaan. ja nousu ylös saa toiset valittelemaan,
Taistelu jatkuu aina elämän polulla, ei sitä mullekkaan koristeltu koruilla,
joko taistelussa muututaan vahvemmaksi, tai sitten kaadutaan yhä heikommaksi,
jokainen päivä on uusi alku, aina pitää valita se oikea polku,
huominen on aina huominen, se on aina se uuden polun luominen,

By: J.Koskinen

JK

I close my eyes
only for a moment
and the moment´s gone
All my dreams
pass before my eyes a curiosity

Mä suljen, ja taas silmäni avaan,
ku kuljen, elämän pitkää kaavaa.
Ja kylmät enteet mieltäni haavoittaa,
jos ei aamu koitakaa ja paha voittaa.
Mut en voi maailmanloppuu odotakaa,
tai pelätä taakkaa, joka tulee takaa
menneisyyden ja kyyneleet pyytelee,
yksin taistelee vastaa vaik kyyt puree.
Kurja sotilas, mut hyvällä tarkoituksella,
aina ajoissa, mut huonolla ajoituksella.
Sätkin pitkin seinii, juoksen pitkii pilvii,
taas pitkä matka palata eilisiin päiviin.
Mut oon näitä päivii jo kauan kaivannut,
ku käteen mahtui vielä tussit ja kannut.
Mut tää hetki kestää vaa hetken verran,
ja pystyy elää tän yhden ja ainoon kerran...


Suljen mun silmät ja ajatuksissa
Kansa vaeltaa erämaas tuskissaa
Odotellen parempaa huomista,
Valoo ja toivoo... verta suonissa
Vielä hetken virtaa henkee
Antaa tahtoo yrittää ja kumota enteet
Tän hetkises taakas unohtaa menneet
Vaik liian monta asiaa menny perseelleen
Unelmat särkyy ja sydämmet murtuu
Houkutukset hävii ja tunteet turtuu
Elämän sotilaat jotka taistelee tosissaa
Ilman aseit pysty maailmalle todistaa
Et on turha taistella toisiaan vastaan
Elämäs on muutenki tarpeeksi paskaa
Tää on mitä on se on pakko jaksaa
Kyl me jaksetaa, jokane käsi ilmas vastaa


Voitto varma arpa ja sen pois heitin,
haluun löytää ylemmäksi paremman reitin.
ja sen myös etin, kellarista katolle,
vaikka kaikki unelmat särkynyt, en pakoile.
Vaa tavoittelen ja toivon parempii aikoja,
ku mutsillakin on kauan riittänyt voimia
sietää miten elämä sitä tänäänkin kohtelee,
ei antanut periksi vaa edellee taistelee.
Ku pistää vastaa, se tuottaa hedelmää,
elämän sotilas syntyny elämä elämää.
Ja elän tääl tänää, et nää näkee mun elävän,
ja huomaavan sen niin kuin lapsen itkevän.
Mä uskon parempaa, toivon et se riittää,
pakko yrittää täl puolel aitaa ruohot värittää
vihreemmäks, ja lopuksi tullaa näkemään
miten tälle Elämän Sotilaalle tulee käymään...

By: Terroristi-- (TR)

I close my eyes
only for a moment
and the moment´s gone
All my dreams
pass before my eyes a curiosity

Mä suljen, ja taas silmäni avaan,
ku kuljen, elämän pitkää kaavaa.
Ja kylmät enteet mieltäni haavoittaa,
jos ei aamu koitakaa ja paha voittaa.
Mut en voi maailmanloppuu odotakaa,
tai pelätä taakkaa, joka tulee takaa
menneisyyden ja kyyneleet pyytelee,
yksin taistelee vastaa vaik kyyt puree.
Kurja sotilas, mut hyvällä tarkoituksella,
aina ajoissa, mut huonolla ajoituksella.
Sätkin pitkin seinii, juoksen pitkii pilvii,
taas pitkä matka palata eilisiin päiviin.
Mut oon näitä päivii jo kauan kaivannut,
ku käteen mahtui vielä tussit ja kannut.
Mut tää hetki kestää vaa hetken verran,
ja pystyy elää tän yhden ja ainoon kerran...


Suljen mun silmät ja ajatuksissa
Kansa vaeltaa erämaas tuskissaa
Odotellen parempaa huomista,
Valoo ja toivoo... verta suonissa
Vielä hetken virtaa henkee
Antaa tahtoo yrittää ja kumota enteet
Tän hetkises taakas unohtaa menneet
Vaik liian monta asiaa menny perseelleen
Unelmat särkyy ja sydämmet murtuu
Houkutukset hävii ja tunteet turtuu
Elämän sotilaat jotka taistelee tosissaa
Ilman aseit pysty maailmalle todistaa
Et on turha taistella toisiaan vastaan
Elämäs on muutenki tarpeeksi paskaa
Tää on mitä on se on pakko jaksaa
Kyl me jaksetaa, jokane käsi ilmas vastaa


Voitto varma arpa ja sen pois heitin,
haluun löytää ylemmäksi paremman reitin.
ja sen myös etin, kellarista katolle,
vaikka kaikki unelmat särkynyt, en pakoile.
Vaa tavoittelen ja toivon parempii aikoja,
ku mutsillakin on kauan riittänyt voimia
sietää miten elämä sitä tänäänkin kohtelee,
ei antanut periksi vaa edellee taistelee.
Ku pistää vastaa, se tuottaa hedelmää,
elämän sotilas syntyny elämä elämää.
Ja elän tääl tänää, et nää näkee mun elävän,
ja huomaavan sen niin kuin lapsen itkevän.
Mä uskon parempaa, toivon et se riittää,
pakko yrittää täl puolel aitaa ruohot värittää
vihreemmäks, ja lopuksi tullaa näkemään
miten tälle Elämän Sotilaalle tulee käymään...

uudet kuvat siis lähtee latautumaan

V: IRC-Gallerian Päiväkirja on vain yli 15-vuotiaiden käyttäjien käytössä, koska ominaisuuden testaus osoitti ikärajan olevan tarpeellinen. Ikärajan avulla pyrimme estämään nuorimpia käyttäjiä kertomasta julkisuuteen sellaisia yksityiskohtaisia asioita, jotka voivat jollain tavalla vahingoittaa heitä joko nyt tai myöhemmin elämässä. Osalle alle 15-vuotiaista testiryhmäläisistä jätettiin päiväkirja käyttöön testimielessä.