Voin rehellisesti sanoa, että nämä olivat elämäni oikeasti paskimmat kaks viikkoa.
About joka toinen päivä on ollut suoraan sanottuna täysin perseestä kotipuolen tapahtumien tai inttipuolen hajoamisten takia. Ja lomalle tullessani saan kuulla että koira on kuollu, ja että tiedossa ei ole yhtikäs mitään koko illalle. Ja tästä pitäs jaksaa jatkaa eteenpäin.
Että näin.