IRC-Galleria

Joo eli eilen illalla viikon lomalta palailtiin. RAnnalle lahin siis karnevaalilomaa juhlistamaan perheen kanssa, sinne lahti host vanhemmat, sisko ja veli ja sit tati, seta ja niiden lapsi, 9 kuukautinen
serkkupoika. Ajettiin autolla noin 10 tuntia ja eilen ku palattiin niin kesti kylla 12 tuntia ku oli vaha ongelmia ku mulla, siskolla ja aiteella oli koko ajan kusihata, isseen perasuoli toimi liianki hyvin ku ripuli yllatti ja lehmaki tuli tielle ja oltii keskella kuorma-autoi etta hyva ku ei kuoltu kaikki ja vaikka pikkusiskolle annettii laaketta etta se nukkuis autos, se 4 vuotiaana itki itki kiuikkuili ja sit ku ei enaa kiukuillu vaa nukku jonku 3 vipaa tuntii niin sit kiukkuili ku piti herata ku oltiin perilla ja raahautua taloon, vaikka se jo 4 paivana ruinas kotiinpaasya.. et joo.

Ranta ei ollu mikaa maailman paras. Kaupunki oli kyl siisti ku siel oli shoppailupahollisuuksii ja kaikkee, vaik itelleni en kyl ostanu mitaan.. Mut noiden Nordesterantojen jalkeen ei oo kylla tuo ranta enaa mitaan. KU mentiin aitin kans kavellylle rantaa pitkin niin kuolleita kaloi, roskaa, levaa (mut ei kuitenkaa sinilevaa) ja kuolleita rapui ja kauhee kalanhaju joissai paikois. KErran ku mentiin
laheiselle rannalle,mut autolla, ei sille mika oli kadunpaas niin siel kerran menin mereen mut muute en kertaakaan. Aurinkoa otin ja paloin vaha mut en hirveesti.

Eilenillalla sit palattiin kotiin ja viikon massailyn jalkeen paatin, et maaliskuun elan ilman mitaan hyvaskaa. Eilen illalla siis viela nautin Lauran lahettamista suklaista ja salmiakista ja aiteen lahettamasta lakusta. mut tanaan, maaliskuussa nou tanks.

No ei sille et tekiskaa mieli. ARki alko taas. Tna oli puhetta lahtee mummolaan katkarapukesteille ja ennenku oltiin lahossa niin avasin viela emailin nopeesti ( en ma nora oo, mut vko ilman) ja siel oli sit
maili aiteelta, etta mun rakkaista rakkain ja kaunein marsu on tekemas kuolemaa. SE on jo viikon ollu huonona,eika elainlaakari pysty teha mitaan. Jos tana yona ihmetta ei tapahdu, niin se huomenna viedaan piikille elainlaakarille. Sen maha on paisuksissa vaikkei se juo eika syo. Luultavasti silla on mahassa kasvaimia ja vaikka siita saatais varmuus kuvaamalla, niin se ei selviais leikkauksesta. Eli paatettiin aidin kans et parempi sen on alottaa uus terve elama taivaassa kun karsia taalla maan paalla.
Oon vaan sairaan surullinen ku en oo Suomessa sen kanssa sen viimesina hetkina, mut onneks aitee pitaa siita huolta ja lupas silitella sita viimeseen sekuntiin asti.

Ja vaha yli viikko sitte ku saatiin pikkusiskon kans yks pieni sopo valkonen pupu ja sit suostuttelin vanhemmat et saadaan pitaa se. No mentiin sit lounaalle ja ku palattiin kotiii aloin ettii pupuu. No sitte se ei ollu siina aitauksessa johon kodinhoitaja tai aitee oli sen laittanu. AAvistin pahinta ja sanoin host isalle etta menee kattoon koirien puolelta. No hostisa kavelee sinne ja ilmottaa et kuollu on. SIt pikkusisko juoskee sinne ja alkaa itkemaan joten varmuus tuli et joo, kuollu on.
Meidan mayrakoira oli sit tappanu sen :((

Eli nyt ei oo pupua eika marsua. Huolestuttaa et kuinka toinen marsu Suomessa jatkaa elamaansa.
VAikka saattaa kuulostaa saalittavalta naista elaimista vauhtominen, mut ma rakastan elaimia.
Tallaset asiat tekee niin surulliseks.

Mut toivon ihmetta viimeseen asti, ja jos huomenna piikki annetaan, niin se on vaan kestettava.

Eli joo, tammosta tanne
Milla