IRC-Galleria

Taas pilaan oman elämäni ohella muiden.. Pitäs varmaan tehä asialle jotain.. Toinen vaihtoehto on eristäytyä kaikista ja jättää kaikki tärkeät ihmiset vain turvaan.. Tai sitten se toinen *itkua* jättää vain koko elämä.. Ei edes oikeastaan ole mikään vikana.. Koulussa vain erittäin paska päivä ja pilään huonolla ololla muittenkin päivät.. Ei siitä saisi muut kärsiä, mutta olen vain tällainen joka purkaa pahaa oloa muihin.. Pitäisi varmaan opetella purkamaan sitä vaikka itseään vahingoittamalla.. Muut ovat ihan viattomia minun se pitäisi kärsiä eikä muiden.. Näinköhän mistään enää tulee mitään.. Itsekäs paska kun olen.. Viime yökin meni valvomiseksi.. Monta tuntia ikävää ja itkua ja puolet mietiskelyä ja ahdistelua kun ei kyyneleet riittäneet enää.. Niin kamala ikävä sitä tärkeintä ihmistä, Jonia, jonka sain myöskin jo huonolle tuulelle ja suuttumaan minulle.. Se sattuu.. ja aiheutin senkin aivan itse.. Satutan itseäni ja muita, pitäisikö enemmän satuttaa itseään vai tehdä vaan kaikesta loppu? Entä jos tämä jatkuu muutonkin jälkeen? Mitäs sitten..? Ei kukaan jaksa katsoa tällaista vaikka rakastaakin.. Ja sitten tapahtuu se mitä eniten aina pelkään ja mietin... Sitä en enää kestäisi.. Tuossa Saw:a katsellessani mietin kuinka oikein olisi jos itse joutuisin tuonne ajattelemaan.. Tosin mitä väliä sitten vaikka kuolisin.. Kuka välittää? Nekö ihmiset joita satutan..? En usko.. Vaikka merkkaisinkin heille jotain, tuskin he jaksavat katsella ihmistä joka satuttaa heitä ja pilaa aina heidän päivänsä.. Joten mitä väliä sillä on.. Jonikin, se rakkain, tuskin hänestäkään tuntuu kovin mukavalta.. Mutta kun tarkemmin aattelee, hän kyllä löytäisi itselleen paljon mukavemman tytön jonka myös ansaitsisi.. Joni ei oikeasti ole arvoiseni.. Aivan liian hyvä minulle.. Tänäänkin pilasin hänen päiväänsä siellä lapissa, vaikka omat oli ongelmani.. Olen niin huono ihminen ja vielä huonompi tyttöystävä.. Niin toivoisin, että jäisin auton alle ja kuolisin.. Tiedän, ei tuollaisia saisi toivoa, mutta minä toivon, oikeasti. Tai sitten taas joku masennus kausi, tai sitten se on ikävästä aiheutuvaa masennusta tai jotain.. Mutta tätä on suurin osa elämästäni ollut.. Ei tätä jaksa loputtomiin, joten eikö minulla olisikin oikeus toivoa tuollaista? Olen niin väsynyt kaikkeen, väsynyt kouluun, väsynyt ikävään, väsynyt masennukseen, väsynyt elämään, niin pirun väsynyt kaikkeen.. Koulussa näytän aina iloista naamaa, mutta iloisen naaman alla on se oikea minä; haavoittuvainen, herkkä ja surullinen.. Siksi kukaan ei nää kuinka paha olla minulla on oikeasti, eivätkä he voi auttaa.. Vaikka ehkä haluaisinkin, mutten kuitenkaan tahdo.. Nyt kun joku jos tätä tukee ajattelee :"Hirvee teini angstaaja, itsesäälissä kierivä tyttö". Tiedän ainakin yhden joka ajattelee tuolla viimeisellä tavalla.. Mutta ne ei vaan ymmärrä.. En sääli itseäni, olen vain omasta mielestäni sellainen.. Ehkä minulla on huono itsetunto, mutta en silti kaipaa sääliä tai kieriskele itsesäälissä.. Tunnen oloni vain niin huonoksi ja epäonnistuneeksi kaikessa.. Se tärkeinkin mikä minulla on.. ei luultavimmin ole pitkään.. Ei hän minua ikuisuuksiin jaksa.. Kuka jaksaisi? Jostain vielä löytyy hänelle se oikea, minä se en ole.. Vaikka väitökset ovatkin muuta.. Mutta en ole, tiedän sen. Ei kukaan ansaitse tyttöä joka vain satuttaa.. Ei ainakaan Joni.. Joni on aivan mahtava ihminen, on jaksanut minua, pitänyt hyvänä, puhunut minulle asioita joita kukaan muu ei ole kertonut, pitänyt minusta sellaisena kuin olen, sanonut rakastavansa minua, jota kukaan muu ei ole sanonut.

Mutta jospa lopetan tämän rustaamisen, etten pilaa teidänkin päiväänne.. Piti vain purkaa ajatuksia johonkin.. Tänne..