IRC-Galleria

Tänä keskiviikkona mulla pitkästä aikaa töissä keskellä päivää vapaata aikaa. Kaikki postitukset ja tilaukset on hoidettu eikä uusia juuri tällä hetkellä ole tiedossa. Joten käytänpä tämän hetken ihmitelläkseni vaivaa joka minulla on ollut niin pitkään kuin voin muistaa, mutta jonka tieteellisen olemassaolon tajusin vasta maanantai-iltana luettuani Hesarin.
Eli unihalvauksesta on kyse. Tietojen mukaan noin puolet ihmisistä kokee sen kerran tai pari elämässään, mutta 3-5 prosenttia se vaivaa jatkuvasti. No minähän tietysti kuulun siihen vähemmistöön.
Jotkut ovat luulleet tulevansa hulluiksi tai kohdanneensa ufoja/yliluonnollisia olentoja unihalvauksen muodossa. Hah. Itsehän luulin sitä aina sitkeän unen jälkeiseksi lieväksi sekavuudeksi, ns. unenpöppöröksi. Eli kuten asiaa nykyisin ajattelen, aamukuolleisuudeksi. (Minähän en koske kahvikuppiin pitkällä tikullakaan.) Turha siihen mitään ufoja on sekoittaa. Uskonnollisilla ihmisillä se taitaa olla helppoa kun muutenkin on järki vinksahtanut.

Tämä on omalla kohdallani suht harvinainen mutta silloin sitten ikävä asia. En halua edes kuvitella niitä jotka kärsivät siitä useammin kuin kuukausittain. Sääliksi käy. Paria hassua IRL-juttua lukuunottamatta en tiedä mitään kauheampaa kuin yhtäaikaisen yksityisyyden menetyksen, kauhun ja täydellisen voimattomuuden tunteen samanaikaisesti ja toistuvasti. Voin vain kuvitella miten typerältä näytän herättyäni selältäni, tuijottaessani eteenpäin ja ehkä hikoillessani ja täristessäni. Hah.
Onneksi unihalvauksen tajuaminen ei johda siihen etten uskalla mennä nukkumaan kun Freddy voi tulla. Viime yö oli aika haasteellinen mutta sujui lopulta. Eli pahin mahdollinen on jo takanapäin. Sen sijaan nyt arveluttaa se seuraava kerta kun halvaus iskee. Vituttaa jo etukäteen ajatella koko asiaa.

Jees. Nyt postikierrokselle ->