Se on kuin musta kuilu,
päättymätön, valoton.
Uppoat yhä vain syvemmälle,
kyynelten ympäröimänä,
vaikerrusten kaikuessa.
Sen saa aikaan ikävä ja kaipaus.
Vain rakkaus,
vain rakkaus kykenee nostamaan
pinnalle tuosta sietämättömästä kuilusta.