Olin niinkuin palapeli,
sä teit musta ehjän.
Pyyhit kyyneleeni,
peitit sydämestäin suuren reiän..
Annoin sydämeni sinun käsiisi ja sanoin "pidä sitä hyvin"
Otit sen ja pidit sitä aikasi,
kunnes revit sen auki,
rikoit unelmani,
särjit sydämeni miljooniin osiin
ja toit kyyneleet takaisin..
Kannattaako rakastua jos se aina satuttaa?
Itseänsä kiduttaa ja lopulta sydämensä murtaa..?