IRC-Galleria

Joulu tuli sittenkin kaikesta huolimatta.
Taas kaikki tuntuu helpolta ja mukavalta eikä huomisen huolet paina.

Asioilla on kumma tapa aina selvitä itsestään kun aikaa kuluu.

Nyt lepoa muutama päivä ja sitten takaisin töihin. :)

Kiitos heille, jotka auttoivat vaikeina hetkinä.
Etenkin eräällä tietylle ystävälleni jonka kanssa puhuminen selvitti jälleen päätäni. :D

Jälleen kerran kaikki hajoaa ympärilläni....
Ihmiset joista välitin, joita rakastin, kääntyvät toisaalle..
Miksi edes erehdyin uskomaan onneen? Olisihan minun pitänyt tietää mitä tulee tapahtumaan...

Kun edes hetken tunsi olevani tärkeä jollekkin, väärin ymmärsin ja petyin...jälleen.

"ei ole sijaa rakkaudelle, ei ymmärrykselle... on vain epätoivoa ja kärsimystä..."

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. tiedät puhelinnumeroni, olet
paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta
muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut
muistaakaan....

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

Kuvaile minua yhdellä sanalla... Siis vain yhdellä(!) ja laita sitten tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut sinusta ajattelevat.