Sitten heräät aamulla unesta ja pääsi täyttyy näillä asioilla. Yhtäkkiä muistat pitkiäkin tapahtumasarjoja ja täysin tiedostamattomassa lymynneitä vaiheita, tekoja ja tapahtumia elämästäsi. Olo on epätodellinen. Onko näin tapahtunut oikeasti? Valmiiksi muistissa olleet asiat tukevat näitä tapahtumia, ja nämä "uudet" muistikuvat ovat kristallinkirkkaita. Mitä muistilleni tapahtui? Onko syynä ollut päihteiden käyttö ja sekava elämä?
Tunsinko eilen itseni niin hyvin kuin tänään? Vasta aamullahan minulle paljastui "uusia" asioita itsestäni ja elämästäni. Osan tästä olisin halunnut pitää mullan alla ikuisesti, vaan nyt tuntuu mahdottomalta. Unet repivät haavat ja haudat auki ja avasi komerot ja lokerot, valaisi kellarin pimeimmätkin nurkat. Asiat tuntuu selvemmiltä. Peilistä näkyy eri ihminen kun eilen. Alan ymmärtää itseäni ja tekojani yhä paremmin ja paremmin. U-käännös ei ole enää mahdollista. Elääkö sisälläni hiljainen laskelmoiva tappaja vai sekopäinen geeniperimä?
Sisälläni elää muistot.