"asiat ovat alkaneet sujua kuin itsekseen", muu maailma luisuu raiteiltaan ja kohta varmaan tuhoaa kaiken ympärillä olevan, paitsi minut. Rotan
olen viimeinen elävä kappale tällä pahuudentäyttämällä pallolla, syön elääkseni, elän kuollakseni. kuolen vain ja ainoastaan lopettaakseni elämäni jonka tarkoitusta en tule ikinä selvittämään.
kuvitelmat on kuvitelmia, ja raaka lihaa raakaa, totuus raaempi, raadollinen.
tämä näyttämö jossa hetken esiinnymme, on rakennettu paskan käsikirjoituksen varaan, ja me teatraalisesti yritämme esiintyä kulisseissamme ja puvustajan ompelemissa vetimissä parhaamme mukaan
entä jos yleisö buuaa?
entä jos yleisö nousee seisomaan antaakseen aplodeja ja vislaa päälle?
ylettyykö egomme lavalta katsomoon? ketkä ovat niitä vitun katsojia?
viejiä vai vietäviä
kysymyksiä vai vastauksia?
Uusimmat blogimerkinnät
- aamun avautuminen ircissä 11.03.
- Rotan ja Härän odysseiasta katkelma... m... 23.01.
- Sunnuntaiaamuna valaistus ja moraalikrapula 17.08.
- kuukausi, nousukausi ja inflaation syömät ... 02.07.
- Vuosi nuoruudestani 02.06.
- [Ei aihetta] 17.05.
- rakkaudesta, ihmisenä olemisen tunteesta ... 17.05.
- Mellerin Puukkobulevardi 10.04.
- Frigidi, Aseksuaali, Impotentti, Eunukki, And... 10.04.
- no tätä oli pakko koittaa... 27.03.