Tänään sinut laskettiin lepoon. Nyt olet kulkenut viimeisen matkasi, toivottavasti löysit perille minne koskaan olitkaan matkalla. Ja toivottavasti sinulla on nyt hyvä olla.
Ajatus siitä että pääsit viimeinkin paratiisiin saa minut jaksamaan surun jonka sinä aiheutit. Suru ei lähde huomenna, ei ylihuomenna eikä koskaan tulevina päivinä, mutta jaksan tuskin odottaa päivää jolloin se ei ole näin voimakas. Sydämeeni jäi sinun mentävä aukko jota mikään ei korjaa.
Kuljit viimeiset askeleet omalla polullasi. Kun minä kuljen omani, silloin me taas tapaamme.