Muistatteko ajan ku kaikki oli hyvin? Jolloin ei tarvinnu miettiä muuta kun et onko itse onnellinen? Nykyään sitä tarvii miettiä et tekeekö jotain väärin tai mitä muut ajattelee mun tekemisistä. Miksi en vain voisi olla yksin, kokonainen? Tiedän että musta puutuu se viimeinen pala. Sitä palaa ollaan etitty aika pitkään. Joskus aina luulee sen löytäneensä, mut sit huomaa sen olleenkin vaan unta tai väärä pala väärinpäin. En sitä palaa sure. Tiedän että sen joskus löydän. Tiedän että se vielä sopii täydellisesti ja täydentää sen aukon paremmin kuin luulinkaan/toivoinkaan. Sitä kannattaa odottaa. Tiedän sen.