Syöksykierre. Se kun pääsee alkuun, niin loppua voi vaan odottaa. Sitä vaan vajoo ja vajoo ja vauhti vaan kiihtyy. Mikään ei tunnu pelastavan sieltä ennen kun pohja tömähtää lujaa vastaan. Pohjaan tömähtäessä on mennyt luita poikki ja niiden korjaamiseen menee aikaa. Kun taas uskoo olevansa kunnossa, alkaa loputon kiipeäminen ylöspäin. Voimat loppuu jo puolivälissä ja uusi pudotus odottaa. Tosin tällä kertaa pudotus on lyhyempi joten vauhtikaan ei ehdi kiihtyä niin kovaksi. Sitä vaan kiipeää ja kiipeää uudestaan, vaikka ei jaksaisi. Miksi sitä ei vain voisi luovuttaa ja jäädä pohjalle. Kyllä sieläkin on hyvä olla kun siihen tottuu. Monien yritysten jälkeen kun saa itsensä kunnolla kasaan ja kuntoon pääsee huipulle. Ja sitten....mitä sitten? Sitten odotetaan vaan uutta pudotusta.
Elämä ei hymyile tänään....
Uusimmat blogimerkinnät
- Palapeli... 09.05.
- Yksin... 06.05.
- Mä putoan.... 06.05.
- Ihana ilma.... 26.04.
- Maanantai... 21.04.
- Lomapäivä.... 16.04.
- Paha olo.... 15.04.
- Hyvää päivää... 10.04.
- Blaah 09.04.
- Mikä ilma.... 08.04.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (12)
- ▶ toukokuu 2008 (3)
- ▶ huhtikuu 2008 (7)
- ▶ maaliskuu 2008 (2)