"En rakastaa mä tahdo lainkaan, sen aina teen kai mä väärin. Ne rentut kurjat muo narraa. On näitä nähty jo mielin määrin. Kuule sydäntäsi, hän on maa ja taivas sulle, et kai järjelläsi tuota sano kaivatulle. Meitä et sä petä, tiedän kyllä ketä tässä kaivataan. Ei käy, e-hei, valhe tunne se on. Uuh ja aah sulle ainut hän on. Se on klishee rakastaa mä en saa. Ei ole tunteillani vertaa, kun katse ihana huumaa. Jo tyttö kokemukset kertaa, tai yösi itket ja ulvot kuuta. Häntä et sä jätä, vaikka kiellät raivoisasti, usko en mä tätä, lensit beibi kattoon asti, Rinnassasi tulta, usko, että, kulta suo kai-kai-kaivataan. Ei käy, e-hei valhe tunne se on. Jaha, okei. Miksi naurat sä taas? Mut näy se ei, valhe tunne se on. Mut leijailen, tiedän sen, rakastan. Sä luulet vain mä en myönnä. En kuule lain mä en myönnä. Se onnen sai, joka ain' rakastaa. Mut ääneen kai, rakastaa mä en saa."