IRC-Galleria

Song-vuorella asui tunnettu miekkailun opettaja, jonka luo nuorukainen lähti oppiakseen taitavaksi miekkailijaksi.
- Mestari, kuinka kauan kestää oppia miekkailun jalo taito, kysyi nuorukainen.
- Kymmenen vuotta, vastasi mestari.
- Jos oikein kovasti yritän ja ahkeroin, niin kauanko sitten?
- Kolmisenkymmentä vuotta, oli vastaus.
- Mestari, mitä tarkoitat? Minulla on kiire.
- Sitten tarvitset seitsemänkymmentä vuotta.

Minä uskon, että meidän ei pitäisi mennä mennä sinne minne tie johtaa, vaan sen sijaan mennä sinne missä ei ole tietä ja jättää jälki.

In Memoriam.
Minkä takia parhaimmat lähtee aina ensin..?!!!
Toivottavasti sie oot nyt jossain paremmassa paikassa..


(20.4.1985 - 11.7.2006)

1. Mikä minun nimeni on?
Anton

2. Missä asun?
Taivaassa.

3. Mikä olen?
Olet venäläinen vakooja, piiloudu!

4. Millainen olen?
Kuulepas nyt. Sä tarvitset 4 ylennystä ollaksesi IDIOOTTI! Olisko syytä harkita mitä puhuu ja mitä kysyy? Tiedätkö sä edes mistä mä oon ärsyyntynyt?
[hmmmh okei..:D]

5. Kuka olen?
En tunne sinua vielä riittävästi, mutta muista etten voi paljastaa kaikkea etten joudu työttömäksi.

6. Mikä on ollut elämäni suurin saavutus?
Pitäskö tää kattoa Ennätysten kirjasta?

7. Mikä on ollut kaikista turhinta elämässäni?
Ahkeruus.

8. Mikä on arvokkain asia mielestäni maailmassa?
Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys.

9. Miltä näytän?
Suolalta.

10. Miltä tunnun?
Naapurin koiralta.

11. Miltä maistun?
Kakalta.

12. Miltä tuoksun?
Järveltä.

13. Missä minun kuuluisi olla?
Taivaassa.

14. Mikä minun kuuluisi olla?
Tiskivuoro, mutta tämä on vasta alkua...

15. Mistä minut löytää?
Torniosta, vaikka hiukan minua hymyilyttääkin että juuri tämä sinua kiinnostaa.

16. Miten minut tavoittaa?
En ylläpidä mitään osoiterekisteriä.

17. Kuinka vanha olen?
Naispuolisten käyttäjien vuoksi emme julkaise ikiä.

18. Sukupuoleni?
Vastaukseen täytyy olla kysymys kultaseni

19. Kuka on minulle tärkein?
Se josta äitisi sinua varoitti.

20. Milloin Kuolen?
Noh... Ootas vähän aikaa kun minä haen minun aikakoneeni ja käyn katsomassa...

21. Olenko hyvä sängyssä?
Olet, ja me naurettiin tälle tyttöporukassa viime viikonloppuna Bakersissa!

22. Mikä on elämäni tarkoitus?
Betoniporsaiden suojelu

Eräänä päivänä iäkäs, arvostetun ENA:n professori pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä n. 15 hengen ryhmälle, joka koostui suurten Pohjois-Amerikkalaisten yritysten johtajista. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviista ohjelmasta, ja professorilla oli vain tunti käytettävänään. Seisoen tuon nk. eliittiryhmän edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi: "Teemme pienen testin". Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka hän asetti eteensa pöydälle. Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi "oppilaitaan" ja kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?"

Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä!" Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: "Oletteko varmoja?" Jonka sanottuaan han kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemman purkin, joka oli täynnä soraa. Han kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aina purkin pohjalle asti.

Sitten professori kysyi jälleen: "Onko purkki nyt täynnä?" Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat ymmärtää "leikin" juonen. Yksi heistä vastasi: "Luultavastikaan ei."

"Hyvä", sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin.

Taas kerran hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Tällä kertaa kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: "Ei!" "Hyvä", sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivat odottaakin, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: "Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?"

Kaikista rohkein kuulijoista vastasi: "Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen."

"Ei", sanoi professori. "Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan."

Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Onko se terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mistä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain ihan muuta?"

"Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisenä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi toisarvoiset pikkuasiat (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, eikä meiltä jää enää aikaa todella tärkeille asioille."

"Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensin purkkiinne."

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista.

Olen tehnyt listaa niistä asioista joita ei opeteta kouluissa. He eivät opeta miten toisia rakastetaan. He eivät opeta miten olla kuuluisa. He eivät opeta miten olla rikas tai köyhä. He eivät opeta miten jättää sellainen, jota ei enää rakasta. He eivät opeta ymmärtämään mitä toisten päässä liikkuu. He eivät opeta mitä pitäisi sanoa henkilölle, joka on kuolemassa. He eivät opeta mitään tietämisen arvoista.

~ Neil Gaiman