Saanko vielä nauttia suruntappajaa?
Se hetken vain helpottaa, ei haittaa.
Valmistaudun saaman kasan haukkuja, se on tuttua.
Paskaa niskaan laske oikein kunnolla.
Suolaa haavaan oravanpyörä saa vahvankin kaatumaan.
Tahdonkin sitä!
Suolaa haavaan anna tulla vaan.
Kymmeniä iskuja. Tahdonkin sitä!
Niin, anna tulla vaan!
Saanko sielun huutokaupata ja niillä rahoilla ostaa hyvinvointia?
Se ei kiinnosta!
Vai täytyykö aina käyttää järkeä ja olla ylpeä?
Ymmärrätkö et niiden kääntöpuolena on usein itseinho, kipu ja pelko?
Elämäni niille uhraisinko?