katottiin tossa äsken koko perheen voimin elämä lapselle konserttia.. alko melkeen itkettää ne jotkus jutut niistä sairaista lapsista ja tuli siinä sellanen olo että pitää vaan olla onnellinen kun on tetve ja ilonen lapsi itellään ja elää tosissaan sen kanssa kuin se jokainen päivä ois viimene koska ikinä ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja mitä tapahtuu, ei ne sairaudet katso nimittäin mitään kellon aikaa.
Miro nukahti kyllä kesken ohjelman... eka se jammaille basshunteria yms mutta sitten se alko raahata sohvan ja seinän väliin kaikkia tyynyjä ja peittoja ja kaikkee ja sinne se sitten käperty telkkaria kattelmaan hetken päästä ku katoin ni siellä se oli täydessä unessa :) ei raaskis ees kantaa sitä omaan sänkyyn.