IRC-Galleria

Se on kivaa ku joku lukee näitä.

Chapter 1

No olipa kerran tyyppi nimeltä Ezluyp. Hän asui rauhassa jossain saarella keskellä merta. Ruokansa hän hankki kalastamalla ja tai ostamalla kaupasta, jonne hän matkasi veneellä. Rahaa hän sai pitämällä VIP-keikkoja lähisaarten asukkaille. Ezluypin instrumentti oli oudolla tavalla soitetut rummut ja laulu. Sitä mikä siinä musiikissa niin kovasti viehätti, ei kukaan tajunnut silloin, eikä tajua tänäkään päivänä. Silti ihmisiä tuli kauempaakin yhä uudelleen sitä kuuntelemaan ja katselemaan.

Eräänä päivänä Ezluyp päätti muuttaa. Hän kyllästyi saaren yksinkertaiseen luontoon ja jatkuvaan aaltojen paukkeeseen. Ezluyp lähti veneellä avomerelle ja ajatteli, että ensimmäinen saari jonne hän saapuisi niin olisi se minne hän jäisi asumaan. Pienellä moottoriveneellään Ezluyp lähti matkaamaan kohti suurta tuntematonta. Hänellä oli aluksi onnea sään kanssa. Ruokaakin hänellä oli mukanaan ja niinpä vuorokausi matkasta taittui rattoisasti. Valitettavasti siinä vaiheessa loppui moottorista bensa. Ezluyp ei tietenkään ollut ottanut tätä huomioon ja hän hiljaa pohti omaa typeryyttään hetkisen. Sitten hän kuitenkin optimistisen luonteen omaavana otti airot ja jatkoi matkan taittoa soutaen.
Seuraavakin vuorokausi sujahti melko nopeasti, mutta sitten loppui ruoka. Nyt Ezluypilla alkoi olla jo pinna kireällä, mutta vieläkin hän jaksoi olla optimisti. Hän jatkoi matkaa soutaen, mutta ilman ruokaa.
Kolmannen aamun sarastaessa alkoi myrsky. Ezluypin vene keikahti ympäri ja kaikki peitot, tyynyt ja jopa airot lensivät myrskyyn ja katosivat sinne. Taitavasti Ezluyp kuitenkin piti veneestä kiinni ja sinnitteli elossa koko myrskyn ajan. Illalla myrsky hellitti. Ezluyp sai veneen käännettyä ja jäi sen pohjalle makaamaan täysin uupuneena. Viimeinen näky mitä hän näki ennenkuin vaipui uneen oli kirkkaana loistava tähtitaivas.

Chapter 2

Ezluypin vene ajelehti vailla päämäärää loputtomalta tuntuvassa valtameressä. Ruokaa hän ei ollut saanut kolmeen päivään ja Ezluyp alkoi valmistautua jo pahimpaan. Löytäisikö hän ikinä maata? To be continued...