IRC-Galleria

Historian hämärissä

Alussa ei ollut iltapäivälehtiä, joista olisi voinut lukea mitä maailmassa tapahtui. Eikä ollut maailmaakaan, ennen kuin Isä Taivainen eli Jumala loisi sen eläimineen kaikkineen. Viimeiseksi kaikista hän raapi kasaan maan tomua ja loi ihmismiehen, Aadamin, joka muistutti vahvasti apinaa. - No, ainakin yritin tehdä ihmisen, Jumala ajatteli. - Kokeillaanpa uudestaan. Hän ei enää viitsinyt aloittaa kokonaan alusta, joten hän päätti ottaa tekotarpeiksi Aadamin kylkiluun. - Minun kylkiluuni! Aadam huudahti ja pyörtyi kauhuissaan. Miehet eivät siis alun alkaenkaan ole pystyneet synnyttämään.

Kun hän viimein tokeni tolkkuihinsa, uusi ihminen oli jo syntynyt ja seisoi hänen vieressään. - Tämä tässä on nainen. Hänen nimensä on Eeva, Jumala snaoi. Eevan vartalon muodot olivat kauniit ja kaarevat, hänen kasvonsa eivät olleet karvaiset eivätkä polvet solmuiset - Tästä toisesta versiosta tuli paljon parempi, Jumala sanoi.

Jumala antoi Aadamille ja Eevalla asuttavaksi kauniin ja viihtyisän Eedenin puutarhan. siellä ei satanut koskaan, leijonat ja lampaat nukkuivat vieretysten eivätkä hyttyset pistäneet ketään. Jumala lupasi, että ihmiset saisivat elää siellä ikuisesti onnellisina. - Sitä vain pyydän, ettette syö tuota omenaa, hän sanoi ja osoitti suuressa puussa hohtavaa isoa, punaista omenaa. - emme tietenkään, Herra. Teemme juuri niin kuin toivot, Aadam sanoi. Mutta Eeva oli utelias. - Miksi emme saa syödä sitä? - Siksi, että sen syötyänne tulette tietämään sellaista, mitä ette haluaisi tietää. Tahdon teidän olevan onnellisia, Jumala sanoi. - Minä pidän teistä huolta ja annan teille kaiken mitä tarvitsette. Saatte elää huolista vapaina.

Jumala piti lupauksensa. Ihmisen ei tarvinnut tehdä työtä eikä kasvattaa omaa ruokaansa ja valmistaa sitä. Hän sai syödäkseen ihan mitä hänen kulloinkin teki mieli. Kultalautasilta. (Muovi on todennäköisesti Paholaisen keksintö.) Tai suurilta banaaninlehdiltä. Miten milloinkin.

- Voisiko elämä enää parempaa ollakaan, Aadam huokaisi tyytyväisenä. - Enpä tiedä... Eeva sanoi. Olihan paratiisissa kaikki mitä parhaimmin, mutta... Jokin määrittelemätön seikka askarrutti hänen mieltään. Hänestä tuntui, että se liittyi jollakin tavalla omenaan. Välillä hän huomasi pähkäilevänsä, mitä saisi tietää jos söisi sen. - Älä enää arkaile Eeva. Haukkaa siitä pal, sillä sitähän sinä haluat, joku sanoi. Eeva katseli ympärilleen ja näki ruohikossa käärmeen. - Mutta Jumala sanoi, että kadun, jos teen niin. - Jospa hän erehtyi, käärme sihisi ja luikerteli pois. Eeva juoksi kertomaan Aadamille jutelleensa käärmeen kanssa. Aadam otti heti pulttia. Hän muistutti, että Jumala oli sanonut tietämättömyyden olevan suloista ja lisäsi, että tällainen elämä sopi hänelle paremmin kuin hyvin. - Mutta mitä haluan tietää, Eeva intti. - Jumala sanoi, ettei meidän pidä tietää, Aadam sanoi. - Voihan olla, ettei Jumala edes huomaa koko asiaa. Meidän on uskallettava yrittää. Aadam, ole kiltti! Nakerretaan siitä edes pikku palanen. - No olkoon, Aadam myöntyi. - Mutta maistetaan vain ihan vähän.

Yhdessä he poimivat omenan puusta. Yhdessä he haukkasivat siitä. Samassa ylhäältä kuului jylisevä ääni: - Te kiittämättömät lurjukset! Jumala tuli alas salaman selässä ukkosen raivolla ja pauhasi, että vaikka hän oli antanut ihmisille paratiisinsa asuttavaksi, sekään ei mokomille riittänyt - he halusivat hänen omenansakin! Hän osoitti sormellaan Eevan vatsaa, joka oli alkanut paisua. - Sinä olet saanut tietää, miten lapsia tehdään, mutta tieto ei lopu tähän. Minähän varoitin teitä! Hän hätisti ihmiset ulos paratiisista ja sulki sen portit visusti.

Aadam ja Eeva joutuivat huolehtimaan itse itsestään maalmassa, joka oli aivan toisenlainen paikka kuin paratiisi. Hyvin pian he saivat tietää kaikkea sellaista, minkä olisivat mieluiten olleet tietämättä, eikä Aadam lakannut valittamasta. - Paratiisissa minulla ei ollut aavistustakaan, millaista on kylmä tai nälkä tai hammassärky. En tiennyt, millaista on olla surullinen tai sairas, saati sitten kuollut. - Et sinä vielä ole kuollut, Eeva tokaisi. - Ei siihen kauan mene. Olisin voinut elää paratiisissa ikuisesti, ellet olisi houkutellut minua syömään Jumalan omenaa. - Ai niinkö? Minäkö sen tungin alas kurkustasi? - Haukkasin sitä vain sinun mieliksesi. Kaikki on sinun syytäsi. - Eikä ole! - Onpas!

Vihaiset sanat sinkoilivat ilman haöki. Pian niitä seurasi koko joukko patoja ja pannuja ja vauvan leluja. Paratiisissa he eivät olleet ikinä riidelleet, mutta nyt rähinästä ei tullut loppua.

Eeva ei koskaan tunnustanut tuntevansa syyllisyyttä siitä, ettei ollut uskaltanut syödä omenaa yksinään. Hän ei myöskään myöntänyt omaa osuuttaan siihen, että Aadam heitettiin ulos paratiisista. Aadam taas ei myöntänyt tuntevansa itseään luuseriksi, koska hänen päähänsä ei ollut pälkähtänytkään olla tottelematta Jumalan käskyä ja sitten Eeva oli keksinyt ehdottaa, että he maistaisivat kiellettyä hedelmää. Se oli kova kolaus Aadamin ylpeydelle. Hän pelkäsi, että Eeva huomaisi sen ja pilkkaisi häntä, joten hän rehenteli ja isotteli ja alisti vaimoaan kun pystyi. Kun Eeva sanoi, ettei hän halunnut joutua kynnysmatoksi, Aadam jankutti samaa: - On sinun syytäsi, ettemme ole enää paratiisissa.

Oikeastaan on samantekevää, kumpi on syyllinen. Jos Aadam ja eeva olisivat totelleet Jumalaa, he asustaisivat yhtä viattomina paratiisissa. Sukupuolten välistä taistelua ei olisi olemassa, ei myöskään sinua ja minua.

Kirjotin 18 minuutissa.

Elämä on kuin elokuva. Jokainen on oman
elämänsä ohjaaja.
Ystävät ja lähimmäiset ovat
näyttelijöitä, jotka tekevät elämästä
katsomisen arvoisen.