IRC-Galleria

Monen ajattelijan päässä on käynyt ajatus kaiken perimmäisestä itsekkyydestä, uskomus että kaikki "epäitsekkäätkin" tekomme ovat itsekkäitä koska niitäkin tehdään vain saadaksemme kiksejä auttamisesta taikka jotta emme joutuisi kärsimään mielipahaa jota tulee kun ei tee tuota mukavaa tekoa.

Jos itsekkyyden määritelmä on aikomus palvella itseään, niin tuo sana on turha koska kaikista altruisistisimmat tekommekin pyrkivät palvelemaan itseämme. Käsitteet ovat käytössämme, jotta voimme erotella asioita toisistaan.

Jos halutaan mitata itsekkyyttä/epäitsekkyyttä, minusta utilitaristina, tulisi mitata teon aiheuttama mielipaha toisille, teon aiheuttama mielihyvä itselle sekä muille. Jossa mielihyvän aiheuttaminen (tarkoituksellisesti) tekee teosta epäitsekkäämmän, mielipahan aiheuttaminen itsekkäämmän.

Jos varastat köyhältä summan x rahaa tulee hän kärsimään tästä enemmän kuin se että varastat rikkaalta summan x rahaa. Voidaan todeta että köyhiltä varastaminen on itsekkäämpää.

Jos nälkiintyvä varastaa ruokaa isolta ketjulta, tekoa on vaikea kutsua itsekkääksi mutta samoin myöskään epäitsekkääksi jos ainoa hyötyjä on nälkäinen. Tässä nälkiintyvä oma etu ylittää kauppaketjulle aiheutuneen haitan joten se neutralisoi itsekkyyden mutta se ei voi koskaan viedä sitä epäitsekkyyden puolelle vaikka haitta olisi kuinka pieni ja mielihyvä kuinka suuri.

Valitettavasti Wikipedian määritelmän mukaan kaikki on itsekästä.

Se miten puhumme maailmasta, vaikuttaa miten sitä käsittelemme.

Tää on kyllä taas melko turha merkintä.