Kaikki "blogini" lukijoista ei tiedä millasta on viettää öitä sellissä.
Olen oppinut selviämään tylsyyden kanssa kehittämällä virkistäviä menetelmiä kun joudun selliin. En ala heti lukemaan sellinseinätekstejä, koska ne tarjoavat virkistystä kun tylsistyn pahemmin. Olen tästä lähtien pyrkivä ottamaan mukaan virikettä salakuljettamalla. Ei, en puhu huumeista. (Hasis ja opiaatit kyllä nukuttaisi mukavasti. Nukkuminen on ylivoimasesti paras ajanviettotapa kaikista keksimistäni.) Olen keksinyt, että kännykän (matopeli) voisi piilottaa boksereihin. Siis mukanaan saa tuoda vain housut, bokserit, sukat, lävistykset ja joskus sormukset, ponnarit ja ehkä jopa vyön. Kirjan saa ottaa mukanaan joka kannattaa aina noukkia jos poliisi on tullut kotiin. Ja mieluiten useampi jos joutuu olemaan pidempään johtuen mahdollisista syytteistä.
24 tunnin sisällä ilmoitetaan oletko pidätetty vai et, jolloin vapudut. Sinua ei pidätetä jos olet vain ollut kännissä yms. Pidätykseen tarvitaan poliisipäällikkö tai joku sellainen. Sen jälkeen sinut pitää vapauttaa kolmantena päivänä kiinniotosta ennen kello kahtatoista. Ellei sinua vangita tutkintaa varten johon vaaditaan oikeuden päätös. Johon et voi ymmärtääkseni osallistua sen enempää kuin kuulustelussa vastaamisellasi. Jossa muuten kannattaa olla tarkkana, koska kuulustelija ei pakosti kuule oikein vastauksiasi ja saatat allekirjoittaa väitteesi jotka on mahdollisesti tulkittu erityisen huonosti itseäsi tai muita syytettyjä kohtaan. Saatat vahingossa antaa syyttäjän olettaa että todistat kaveriasi huumausainerikoksesta. (Poliisit yrittävät yleensä syytää rikoksen jonkun piikkiin ja ovat valmiita uhkaamaan, että jos et todista niin se lankeaa päällesi jos olosuhteista voisi niin vihjaista. Tätä ei kannata yleisesti ottaen uskoa ellet ole ihan caught red-handed tai sinua vastaan todisteta).
Sellissä ollessa se, että saatko tietää oikeutesi on kyseenalaista. Joskus sellissä on lappu, joka myös jätetään sinne. Siinä kerrotaan selliaikasi oikeudet. Ei kaikkia tilanteeseen liittyviä oikeuksia.
Tylsyydestä voin sanoa vielä, että en muista milloin olen kokenut käytävässä kuuluvaa kävelyn ääntä virkistävänä sosiaalisena kontaktina.