Katsoimme eilen illalla emännän kanssa Kubrikin kuuluisan teoksen 2001 Avaruusseikkailu.
Muutama sana siitä: Varmasti oli omana aikanaan ihmeellinen ja upea elokuva, mutta tänä päivänä elokuva tuskin villitsi ihmisiä samalla tavalla mitä se teki 70-luvun kynnyksellä. Olemme kaikki nähneet Star Warsit, Armageddonit ja sunmuut avaruus/scifi elokuvat. Niiden rinnalla Avaruusseikkailu oli tylsä ja pitkäveteinen.
Ei itse juonessa juuri mitään vikaa ollut, loistava idea mutta ongelma oli siinä, että kyseinen elokuva, kenties kyseiselle aikakaudelle ominaisella tavalla, oli äärimmäisen realistinen. Ei vilkkuvia valoja, lasereita ja hetkessä valonnopeuteen kiihtyviä aluksia. Ei, vaan kyseessä oli todellakin hiiiidaaaaasliiiikkeeeeiiineeen elokuva, jossa kohtaus jossa päähenkilö lähti hakemaan kaveriaan avaruudesta kesti viisitoista minuuttia. Siinä ajassa päähenkilö ajoi aluksella kaverinsa luokse ja takaisin. Viisitoista minuuttia! Herranjumala, meinasin nukahtaa puolessavälissä.
Oikeasti, jos elokuvan olisi katsonut pikakelaus päällä, tuskin olisi missannut mitään, saanut vain "nykyaikaisemman" elokuvanautinnon jossa avaruudessa liikkuminen vastaa samaa kuin maapallolla.
Hattua nostan kuitenkin Kubrikille joka kykeni jo 60-luvun loppulla tekemään noinkin innovatiivisen näkemyksen avaruusmatkaulusta.
Tänä iltana tuli surkuhupaisa 40 päivää ja 40 yötä.