Ensin unohdin nimen. Nimimuistini on huono. Tosin uskon, että se on muutenkin naisellinen vahvuus. Viimein unohdin kasvot, joten en voi olla varma, mutta Hanna-Maria Seppälä kävi silti tänään tervehtimässä. Se oli ystävällisesti tehty.
Hanna-Maria on tarkalleen pituiseni, mutta kymmenen kiloa painavampi. Taisi se olla se. Ehkei sittenkään, oli tuo laihempi. Toisaalta ehkä 60kg on tuoreempi paino. Lisäksikään samannäköisiä urheilijoita ei välttämättä Suomessa ole. Tai voi olla. En minä näistä tiedä. Syököhän H-M koskaan jäätelöä. Mietin vain, kun itse olen tässä viime (merkinnän kellonajan mukaan tässä) kuussa syönyt. Sen lisääminen ruokavalioon ei näy juuri ollenkaan verrattuna kausiin, joina pyrkii menestyksellisesti syömään muutenkin yli kulutuksen. Paitsi ehkä vähemmän laihtumisena. Tästä ja siitä syystä, että kaikenlaisen roskan mättäminen sisäänsä vie jo muutenkin mitättömän ruokahalun (toisaalta se myös synnyttää uudenlaisen kyvyn työntää sisälleen kaikenlaista), kyseinen tuote on niin petollinen ja suhtaudun siihen erittäin vihamielisesti. Ai saatana, olisi pitänyt kysyä siltä yhtä juttua. Eipä tullut mieleen.
En ole skenester. Helvetin hyvä niin. Olet skenester sen syvällisimmässä merkityksessä, vaikka tekisit mitä. Ainakin silmissäni. Ihan hyvä niin.
Kultakalan väriset ahvenet näyttävät mustine silmineen helvetin ilkeiltä.