IRC-Galleria

Sinä putosit alas ikuisuuteen
syvälle, pohjalle asti putosit
tehden jäljen sydämeeni
samalla vieden osan siitä pois.

Kuinka voikaan ymmärtää
vasta kun on menettänyt.
Kuinka tärkeää olisi ollut
se välitys myös näyttää,
eikä vain pitää sisällään.

Kyyneleet loppuu aikanaan
mutta tämä aukko sydämessä ei täyty,
ei edes julmalla ajalla ja odottamisella
jolla kerrotaan oleva parantava vaikutus.

Niin sitä kuvitellaan että aikaa on,
niin monesti niin sanottu ajatuksille
lykätty tapaamista
päivällä, viikolla
kuukaudella.
"onhan tässä aikaa"

Nyt se aika loppui,
valui läpi kosteiden käsien
kyyneleiden peittämän ihon läpi
aivan liian nopeasti osui maahan
täytti mielen ja ajatukset
siitä totuudesta,
karusta, uskomattomasta totuudesta
että,
Sinua ei enää ole.

Kunpa toive Sinun näkemisestä
olisi totta,
seisoisit edessäni ja halaisin Sinua tiukasti
kertoisin kuinka välitän ja pyydän anteeksi,
etten ole näyttänyt sitä tarpeeksi usein.

Niin monesti sitä mietin, miten
jollain ihmisellä voi olla
noin lämmin sydän.
Miten halaus voi tuntua niin
suojelevalta, kädet niin lämpimiltä,
sanat niin lohduttavilta.
Kunnes kerran, rutistaessani sinua,
olin tuntevinani ohuet siivet selässäsi.

Lapsi jota arvostellaan, oppii tuomitsemaan,
lapsi jota lyödään, oppii lyömään,
lapsi jota pilkataan, oppii ujoksi,
lapsi johon kohdistetaan ivaa, saa huonon omatunnon,
mutta lapsi jota kannustetaan, oppii luottamaan,
lapsi jota siedetään, oppii sietämään,
lapsi joka saa osakseen kiitosta, oppii arvostamaan,
lapsi joka saa kokea reiluutta, oppii oikeudenmukaisuutta,
lapsi joka saa kokea ystävyyttä, oppii ystävällisyyttä,
lapsi joka saa kokea turvallisuutta, oppii luottavaiseksi,
lapsi joka on pidetty ja hellitty, oppii tuntemaan rakkautta maailmassa!

Se alkaa jo näkyä päällepäin
että lähdit ja minä jäin.
Ei ikävä ikinä mee
se pysyy ja syvenee
päivä päivältä
yhä enemmän ja enemmän

He olivat kuin yö ja päivä
Toinen rakasti valoa
Toinen pimeyttä
Toinen oli onnellinen
Toinen onneton
Toinen jaksoi elää ja iloita
Toinen ei jaksanut iloita eikä olla mikään
Toinen osasi hymyillä
Toinen ei edes tiennyt mitä se tarkoitti
Toinen rakasti aurinkoa, sen lämpöä ja valoa
Toinen ei rakastanut auringon valoa, piiloutui vain siltä pimeyteen
Mutta kaiken sen pimeyden keskellä
Hän rakasti valon ja päivän keskellä olevaa
Hän rakasti toista paljon
Mutta toinen ei valon keskeltä halunnut poistua pimeyteen
Pakeni pois
Heti, kun pimeys tuli lähelle
Meni kauas
Ja pimeästä tuli pimeämpää
Valossa oli parempi
Mutta pimeästä toinen piti enemmän
Mutta pimeyden keskellä hän rakasti
Rakasti valon keskellä olevaa
Toinen valon keskeltä
Ei piitannut toisesta pimeästä
He olivat liian erilaisia

leijailen kauan
kunnes satutetaan
tulen ryminällä alas
vaikka varoitetaan

en vain ikinä opi.