Elämäni voisi kuvailla pyyhekumiksi. Niin tyhmältä kuin se kuulostaa.
Synnyn mailmana, kokonaisena ja uutena.
Kun muistoja kirjoitetan paperille, on kuin ne jäisivät minun elämääni muistoina.
Kun muistot halutaan unohtaa, ne pyyhitään paperista.
Joka kerta kuin muistot pyyhitään, pyyhekumista jää pieni osa pois kokonaisesta minästä.
Kun muistoja on liikaa, ne on haluttu poistaa mielestä.
Niin on myös liikaa lähtenyt pyyhekumista pois.
Niin kauan sitä käytetään,
kunnes ei ole enää mitään jäljellä.
Ei mitään jäljellä minusta, ei mistään.
Pala susta, pala musta. Kokonaisuus meistä.
Kun sinä puutut, ei ole minuakaan.
You Don't Know How It Feels Like Living With Pain.