"Oi äiti, voitko hetkisen
sä viettää kanssain
leikkien?"
Näin pyytää lapsi
äidiltään,
on katse kirkas
silmissään.
"Voi kulta, varmaan tiedät
sen,
mun täytyy mennä, ehdi
en!"
Pois kääntyy lapsi
murheissaan,
vain pieni nalle
seuranaan.
Niin yksin lapsi
huoneessaan,
vain nalle on häll'
seuranaan:
"Mua kuule nalle-ystäväin,
sä oothan aina lähelläin.
Mä toivon, että äiti vois,
mut äiti on niin paljon
pois.
Mun äiti kaikkein tärkein
on,
oon ilman häntä onneton."
Mut kerran lapsi
sairastuu,
ja vieras hoitaa — kukas
muu.
Ei ehdi äiti kiireiltään,
ei lasta pientä hellimään.
Kun sitten koittaa päivä
uus,
on ympärillä hiljaisuus.
Nyt nalle yksin olla saa,
on lapsi mennyt rajan taa.
Nyt vasta äiti huomaa sen,
pois päänsä kääntää
itkien.
Nyt saada ei voi takaisin,
pois on — pois kaikkein
kallehin.
Rakastan tät kappaletta must se on ihan tosi nätti sopii hyvin meijän äiskälle ku se ei oo lähel
