Kuin viiman viettelevä hively iholla
Pelon aavistus kantapäissä
Tunne rakkautta suurempi
Surun lempeä lämpö
Lunastajan tullessa
Valmiiksi olen polvillani
Revin auki sieluni näytille
Kaikki sen risaiset reunat
Niin rumat ovat arvet
En anna pois sisintäni
Myymättä jää sieluni
Esittelen vain ylpeillen
Kerskun kaikkia vaivojani
Minun elämäni!>