Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa,
vaikka jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa.
Musiikki yksin soi,mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan.
Nyt elämä luisuu pois ,enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan.
Jokainen tunti syö sitä pois.
Toisista pääsee irti,joihinkin jää roikkumaan.
Ja sitten on vielä ne tyypit ,joista tulee sulle naru kaulaan.
Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa ,jonkun jonka radalle tähtes johtaa,
mut mihin ne joutuu jotka oppaan menettää?