IRC-Galleria

tyhmät tekoni annat mulle anteeksi
tahdon vain pitkään pitää kädestäsi kiinni
usko mua,mikään ei oo kun ennen
katso silmiini, näe huomisen kyynel
np: Mansesteri - Kertakäyttörakkaus

♥

Pom oli aivan huippu. Mähän en koskaan oikeen uskalla päästää sitä irti missään kävelytiellä tai muussa vastaavassa. Tänään tein poikkeuksen. Jätin sitä makaan tai istumaan paikalleen ja kutsuin. Tytsy totteli! Se juoksi ihan täpöillä kyllä päälle, mutta totteli ja tuli luokse.

Yhessä pihassa oli sellanen pihakarhu mille se on ennenkin ärissyt ja alkaa kiskoon sinne, että toi pitää tappaa. Pomppu pelkää sitä siis ihan törkeesti. Nappasin sitä nenästä kiinni ja samalla vähän silitin sitä ja tunsin kuinka jännittynyt se oli. Käskin Pontuksen istumaan ja se istu! Yllätyin aivan totaalisesti kun normisti tollasissa tilanteissa siltä menee kuulo. Yllätyin vähän lisää kun mahtitytsy suostu meneen vielä maahankin. Katteltiin vähän aikaa sitä nallee ja sit annoin Bojolle luvan mennä. Se ei enää kiskonut sitä kohti, mutta kerran piti haukahtaa "purrr, tapan sut" eikä yhtään enempää. Kauheen kyyryssä meni kattoon, mutta meni ilman vetämistä ja haukkumista! Ylpeä olen! Aivan mahti.

Sit Pomppu oli muutenkin tosi hieno kun se suostu totteleen vaikka namit oli pahoja. Yhen se sai jopa suuhun asti kunnolla ja hurrasin, että se kelpas :D Ja PAH! Sit se sylki sen maahan. Useemman se otti kielelle ja siitä tiputti suoraan maahan.

Paikallamakuussa ja -istumisessa se jäi tosi hyvin ja yhellä kerralla tais olla kuulo ollut hukassa kun käsky oli tullut koska lähti ihan heti perään. No takas vaan sit istuun ja uusiks. Sillon jäi tosi hyvin. Kaikki luoksetulot oli sellasia "MÄ TUUUN!!!! JUOKSEN SUT KUMOON!" sen jälkeen kun alkuun eka lahnaili, että ei jaksa kävellä :D Vikassa luoksetulossa oli niin kova vauhti, että meinas ihan surutta mennä ohi ja nappasi hihnasta kiinni. Kauniisti kaaduin kyljelteni siinä sitten. Pomppu juoksi syliin ja kauhee riehuminen "NÄITKÖ! Tottelin tosi hyvin!" fiiliksellä.

On se vaan niin paras. ♥ Muistan kun se oli viä ihan kakara ja valitin aina, että ei siitä voi koskaan tulla mitään eikä se kyllä koskaan varmastikaan tottele.

Esimerkiks kun sitä pienempänä päästi etupihalla irti niin se juoksi heti takapihalle riehuun (yleensä hyppäs aidan yli). Tänään se sit oli ihan huippu! Ajattelin, että mennään takaovesta sisälle ja jätän Bojon ulos jos se ei oo heti menossa sisälle, mut ei! Tää yllätti mut ties monennen kerran sillä lenkillä ja meni suoraan ovelle oottaan, että joko mentäs sisälle. Ovi oli tietenkin lukossa ja siirryttiin sit etuovelle jossa se myös ootti heti ovella, että pääsiskö sisälle. Aivan mahti!
Jos joku olis sanonut mulle vaikka vuosi - puoltoista sitten, että toi tottelee noin hyvin niin olisin nauranut räkäsesti päin näköö. Vanhuus tuo näköjään sittenkin viisautta :)

Ai Pompun hehkutustako? Ehei.

Jos ei nyt pelkkää Pompoo olis niin katoin Teron kanssa eka pari jaksoo simpsoneita ja sain mussutettua kolme hillomunkkia. Sit nukuin varmaan viidestä seittemään - puoli kaheksaan. Vähän pirteempi olo.